Esiintymistaito osa 2: Esiintymisjännitys vs. Esiintymisvarmuus

Esiintymisjännitys ilmenee hyvin usein esiintymistaidon valmennuksissa. Iso osa ihmisistä kokee esiintymistilanteet jännittävinä, vaikka siltä se ei aina näytä. Lähestulkoon kaikki puhetilanteet yleisön edessä saavat elimistön vireytymään. Joskus kuitenkin kehon tuntemukset saattavat tuntua epämiellyttäviltä.

Esiintymisjännitys tuntuu kokonaisvaltaisesti koko kehossa ja mielessä. Yleisiä oireita ovat sydämen tykytys, hikoilu, punastuminen, käsien ja jalkojen vapina, äänen väriseminen ja hengitysrytmin muutokset. Esiintyjä saattaa tuntea itsensä levottomaksi, hermostuneeksi ja ahdistuneeksi. Esiintyjälle saattaa kuitenkin olla helpottava tieto, että koetusta esiintymisjännityksestä vain pieni osa näkyy yleisölle.

Esiintymisjännityksestä ei kannata pyrkiä eroon, sillä jännitys lisää vireyttää ja siten jopa parantaa suoritusta. Jännittämisen oireita kannattaa kuitenkin opetella tunnistamaan ja hallitsemaan. Erilaisia keinoja lievittää esiintymisjännitystä on useita, joista jokainen voi ottaa käyttöönsä itselle sopivimmat. Kannattaa kokeilla esimerkiksi:

•        rentoutumis- ja hengitysharjoituksia
•        liikuntaa (esim. paikallaan juoksu, hyppely, ravistelu, venyttely)
•        mielikuvaharjoittelua
•        esiintymisharjoituksia turvallisessa ympäristössä
•        omien mielikuvien kyseenalaistamista
•        hankkimalla esiintymiskokemusta

Esiintymisvarmuus on kokemus luottavasta tunteesta selviytyä, itsensä ja tilan hallinnasta, oman osaamisen riittävyydestä ja itsearvostuksesta.  Yleisön kautta voi myös tuntea varmuuden tunteen lämpimänä vastakaikuna sekä yhteisestä aiheesta innostumisena.

Esiintymisvarmuutta voi oppia vain esiintymällä.  Tärkein lähtökohta on myönteisten merkitysten liittäminen esiintymisiin ja puhetilanteisiin.  Kun puhetilanteet tuottavat onnistumisen kokemuksia, esiintymisvarmuus kasvaa.  Siksi onkin jo lapsesta asti tärkeää tukea ja palkita esiintymistilanteista, jotta aikuisiällä tilanteet kohdataan varmuudella ja jännityksestä saadaan energiaa esiintymiseen.

Esiintymisvarmuus vahvistuu vain harjoituksen ja kokemuksen myötä. Jännittäjän ei siis kannata karttaa esiintymisiä vaan hyväksyä pelko ja jännitys ja pyrkiä niitä päin.

Ohjeita jännittäjälle:

• Ole armollinen itseäsi kohtaan ja hyväksy jännittäminen: Jännittäminen on luonnollista ja pieni jännittäminen on jopa hyväksi.

• Aseta itsellesi realistiset tavoitteet: Sinun ei tarvitse olla täydellinen.

• Kartuta esiintymiskokemusta: Mitä enemmän esiinnyt, sitä paremmin hallitset jännitysoireet ja saat esiintymiskokemusta.

• Löydä itsellesi sopiva keino hallita jännitysoireita: Kun tunnistat oireet, niihin on helpompi suhtautua myönteisesti. 

EMMI MÄLKIÄ JA NANNA VIIKINKOSKI

KUKA SINUA KOULUTTAA?

Kouluttajaprofiilin viimeisessä esittelyssä päästään pintaa syvemmälle Suomen Puheopiston toimitusjohtajan ja monitaituri valmentajan Marsa Bäckin kanssa. Marsan rautainen kokemus on kertynyt 45 koulutusvuoden ajalta.  Hän on toiminut myös 15 vuotta Suomen Puheopiston johdossa.

Valmentajamme on ollut lapsesta lähtien äänenkäyttäjä. Hän kertoo myös psykologian ja ihmisten erilaisten persoonallisuuksien sekä vuorovaikutukseen liittyvien haasteiden kiehtoneen pitkään. Nämä näkyvät hyvin Marsan koulutustaustassa, sillä on logopedi (FM) sekä logonomi (puhetaito).

Kouluttajana Marsa kuvaa itseään tavoitteellisena, ihmisläheisenä sekä huumorintajuisena. Kouluttajastamme on sanottu seuraavaa:

”Kouluttajalla vankka asiantuntemus, miellyttävä ja hienovarainen tapa ohjata.”

”Laittaa itsensä likoon!”

”Täsmävalmennusta juuri meidän tarpeisiimme!”

Marsan koulutukset perustuvat yhteistoiminnallisille menetelmille ja hänen tavoitteena on saada valmennettavat oivaltaman asioita koulutuksissa. Marsan asiantuntija-alueisiin kuuluvat mm. johtamisviestintä, esiintymistaidot, mediaviestintä, vuorovaikutustaidot ja äänenkäyttö.

Eniten Marsa nauttii kouluttajantyössään siitä, kun hän voi auttaa osallistujia oivaltamaan sekä kehittämään itseään ja osaamistaan. Äänenkäytön valmennuksissa hän taas auttaa ihmisiä löytämään oikean terveen äänensä sekä käyttämään sitä tehokeinonaan erilaisissa tilanteissa.

Marsa toivoo ennen valmennuksiaan, että ihmiset asennoituvat avoimesti tulevaan. Lähtiessään hän toivoo osallistujien kantavan repullista hyviä neuvoja ja oivalluksia, joiden avulla he voivat kehittää persoonaansa ja taitojansa.

Marsan motto koulutuksiin: ”Ei niinkään se tiedon määrä kuin kokemisen laatu!”

NANNA VIIKINKOSKI

KUKA SINUA KOULUTTAA?

Emmi Mälkiä aloitti Suomen Puheopiston esiintymistaidon kouluttajana vuonna 2009 osana forum -teatterivalmennusta ja siirtyi valmentamaan ryhmiä itsenäisesti 2014. Emmillä on taskussaan jo liiketalouden tradenomin ja humanististentieteiden kandin paperit ja on valmistumassa filosofian maisteriksi puheviestinnästä Helsingin yliopistosta. Hänen valmennusrepertuaariinsa kuuluu esiintymistaidon, työyhteisö- ja asiakaspalveluviestinnän valmennukset. Emmin valmennukset perustuvat luentokeskusteluihin, käytännönharjoituksiin sekä yhteistoiminnallisiin menetelmiin.

Opinnot ja työelämä ovat tutustuttaneet kouluttajamme valmennusteemoihin, mutta hän kuvaa kiinnostuksen erityisesti esiintymiseen olevan lähtöisin viha-rakkaussuhteesta. ”Esiintyminen on aina kiehtonut minua, mutta myös jännittänyt. Esiintymistaito on alue, jossa voi kehittyä koko ajan eikä koskaan ole valmis”, Emmi kertoo. Päämääränä kouluttaja haluaa edesauttaa työyhteisöjen hyvinvointia olemalla mukana kehittämässä organisaatioiden viestintäkulttuuria. Hän näkee toimivan vuorovaikutuksen olevan tärkeä osa ihmisen hyvinvointia niin työelämässä kuin missä tahansa muuallakin ja siksi sen olevan myös mielenkiintoinen tutkimuskohde.

Kouluttajana Emmi haluaa tarjota ideoita ja oivalluksia: ”Valmennusotteeni on kannustava ja keskityn osallistujien vahvuuksiin ja annan kehittämisideoita”. Hän kertoo ammentavansa käytännön esimerkkejä omista kokemuksista ja pyrkivänsä pitämään valmennuksissa lämminhenkisen tunnelman. Kouluttaja kertoo, miten parasta valmennuksessa on avoimet keskustelut, joista hän usein itsekin oppii kouluttajana. Vuorovaikutteisen valmennuksen lähtökohtana onkin kouluttajan lähestyttävyys. Lisäksi Emmi mainitsee, että parasta kouluttajatyön antia on, kun osallistujat kertovat saaneensa valmennuksessa vastauksia juuri niihin kysymyksiin, jotka heitä ennen valmennusta askarruttivat.

Ennen jokaista valmennusta osallistujat täyttävät ennakkokartoituksen valmennusteemaan liittyen. Kouluttaja toivookin, että osallistujat pohtisivat aihetta etukäteen ja miettisivät omia vahvuuksia ja kehittämiskohteita sekä odotuksia tulevasta valmennuksesta. Emmi toivoo osallistujien olevan avoimia uusille ajatuksille ja kokevan olonsa turvalliseksi heittäytyä mukaan harjoituksiin. Kokenut kouluttajamme näkee, että osallistujat saavat näin enemmän eväitä myös käytännön vuorovaikutustilanteissa.

Emmi motto kouluttamiseen: ”Anna mennä, koe ja ylläty!”



NANNA VIIKINKOSKI

Kuka sinua kouluttaa?

Esiintymisvalmentaja Karo Lauronen

Tässä kuussa kouluttaja esittelyssä on valovoimainen Karo Lauronen. Hän on koulutukseltaan tradenomi sekä teatteri-ilmaisun ohjaaja. Karo on aloittanut valmentamisen vuonna 2008. Hänen erikoisalaansa on esiintymisen sekä myynnin ja asiakaspalvelun vuorovaikutuksen valmentaminen.

Karolle on tärkeää luoda koulutuksiin rento, hauska ja turvallinen ilmapiiri. Kouluttajana hän osaa innostaa sekä olla innostunut. Hän käyttää kouluttaessaan teatterilähtöisiä menetelmiä ja esiintymistekniikoita. Karo soveltaa taiteellisissa työryhmissä käytettyjä työkaluja ja tapoja myyntiin sekä asiakaspalveluun.

Esiintymisen ja vuorovaikutuksen kouluttaminen kiinnostaa Karoa, koska alati digitalisoituvassa maailmassa on yhä enemmän tilaa ihmisten vuorovaikutuksen ja viestinnän kehittämiselle. Hänen mielestään parasta kouluttajan työssä on ihmisten kohtaaminen ja mahdollisuus tarjota koulutettaville elämys, jota he ovat olleet itse luomassa.

Karon motto on: “Elämä on aivan liian tärkeä asia otettavaksi vakavasti.”

ELLA KAJASTE

Esiintyjän kolme pointtia

Pidin viime viikolla ministeriöiden asiantuntijoille esiintymisvalmennusta, jossa osallistujat ylisanoin hehkuttivat Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbia esiintyjänä. Mitä siis voimme oppia häneltä?

Stubb esittää järjestelmällisesti asiansa kolmena pointtina (katso esimerkiksi tämä, tämä tai tämä). Aloituksessaan hän pohjustaa aiheen ja useimmiten myös tiivistää, mitkä ovat tällä kertaa ne kolme kohtaa. Varsinainen esityksen sisältö koostuu sitten näistä kolmesta pointista. Lopussa hän vielä toistaa kolme pointtiaan. Yksinkertaista ja nerokasta!

Stubbin kolmen pointin rakenne perustuu tunnettuun kolmen sääntöön, rule of three. Erilaisissa kolmikoissa ajatellaan olevan tehoa, jolla viestit saadaan tarttumaan ihmisten mieliin – oli kyse sitten elokuvan juonesta, mainoksen sloganista tai vaikuttavasta puheenvuorosta. Hyvät esiintyjät ovat tunteneet kolmikoiden voiman ja käyttäneet tätä retorista tehokeinoa kautta aikojen. Kolmikoilla on esimerkiksi julistettu itsenäisyys, myyty älypuhelimia ja perusteltu Suomen puolustuspoliittisia linjauksia.

Miksi Stubbin kolme pointtia toimii?

Ensinnäkin kolmen kohdan rakenne pakottaa rajaamaan olennaiseen. Ja rajaus on hyväksi. Vai kuinka usein olet kuullut valituksia liian ytimekkäistä tai lyhyistä esityksistä? Esityksissä usein vähemmän onkin enemmän. Kolmeen kohtaan on pakko tiivistää ydinviestit. Nämä kolme ydinviestiä on yleisön luonnollisesti helpompi muistaa kuin vaikkapa yksitoista tärkeintä seikkaa.

Toiseksi simppelillä jäsennyksellä puheen rakenne pysyy selkeässä paketissa. On johdatteleva alku, kolme pointtia ja tiivistävä lopetus. Kuulijoiden on helppo seurata tätä yksinkertaista rakennetta. Toisaalta selkeän rakenteen avulla Stubbin on myös helppo pitää esityksensä punainen lanka vahvana omassa mielessään.

Kolmanneksi Stubb jäsentää puheenvuoronsa selkeiksi metapuheella (eli puheella puheesta):

”Esittelen teille kolme pointtia --”
”Ensimmäinen pointtini on --”
”Lopuksi haluan vielä tiivistää kolme pointtiani eli -- ”

Esiintymistilanteissa meillä ei ole käytössämme niitä keinoja, joilla jäsennämme kirjoitettua tekstiä. Siispä puhumalla rakennetta auki Stubb tekee puheensa seuraamisesta helpompaa, samalla tavalla kuin väliotsikot ja kappalejaot tekevät lukemisesta helpompaa. Erotamme kokonaisuudet toisistaan.

Kolmen säännössä on taikuutta ja tehoa. Tehoa on kuitenkin myös sääntöjen rikkomisessa, yllätyksissä. Pääsin viime syksynä Nordic Business Forumissa todistamaan, kun näin teki myös ministerimme. Hänellä olikin meille viisi pointtia.

PAULIINA PERTTULI
Twitter: pperttuli

Kun yleisö ei keskustele

Olet todennäköisesti ollut kuulijana tilaisuudessa, jonka aluksi puhuja ilmoittaa toivovansa keskustelua. Että keskeyttäkää vain, ja kysykää ihmeessä, eihän tässä ole tarkoitus mitään yksinpuhelua pitää. Ja sitten esiintyjä suorittaa yksinpuhelunsa. Eikä kukaan keskeytä, saati keskustele.

Jälkeenpäin puhuja manailee yleisön passiivisuutta. Että vaikka selvästi annettiin lupa keskustella, niin ei ymmärretty. Olipa kerta kaikkiaan huono yleisö!

Toki esiintymistilanne on vuorovaikutustilanne, ja kuulijatkin tuovat siihen oman panoksensa. Mutta esiintyjä on kuitenkin vastuussa vaikkapa siitä, että hänen omat tavoitteensa toteutuvat. Jos puhuja siis tavoittelee tilanteesta keskustelevaa, ei auta jäädä toivomaan. Keskustelu on rakennettava. Kuulijoita on autettava aukaisemaan suunsa.

Yleisö on nimittäin kohtelias. Se kunnioittaa tilanteen sääntöjä, ja lähtökohtaisesti esiintymistilanteessa puhuja puhuu, ja muut kuuntelevat. Jos siis haluat muuttaa sääntöä ja luoda uuden, sinun on viestittävä se uskottavasti kuulijoillesi. Tässäkin teko merkitsee enemmän kuin pelkät sanat.

Tärkeintä tietysti on, että puhujaa oikeasti kiinnostaa kuulla muidenkin ääntä kuin pelkästään omaansa. Tästä esiintyjä voi viestiä kysymyksin. Yleisöä voi lämmittää vuorovaikutukseen antamalla heidän ensin vastata kysymykseen vanhalla kunnon käsi ylös -tekniikalla. Tässä vaiheessa joku saattaa jo uskaltautua loihe lausumaan, mutta mitä suurempi yleisö, mitä muodollisempi tilanne ja mitä vähemmän osallistujat tuntevat toisiaan, sitä enemmän he tarvitsevat rohkaisua.

Seuraavaksi voit laittaa kuulijat juttelemaan keskenään. Yksinkertaisin versio tästä on ns. pariporina, jossa siis pari tai pienryhmä keskustelee annetusta aiheesta. Tämän jälkeen voitkin jo kysellä, mistä he puhuivat. Jos yleisöä on vähän, voit antaa suunvuoron vaikkapa jokaiselle ryhmälle.

Mitä enemmän esiintymistilanteessa on kysymys siitä, että osallistujien tulisi oppia jotain, sitä tärkeämpää heidän osallistumisensa on. Osallistuminen kun nykyisten oppimiskäsitysten mukaan tukee sitä oppimista. Muista siis osallistaa yleisösi – saatat itsekin viisastua siinä samalla!

 

HELI PERTTULA

Twitter: @Helystin

Hyvästi itsekäs hissipuhe

Klassinen asetelma: New York City ja pilvenpiirtäjän hissi, jossa sattumalta kohtaavat rahoitusta hakeva nuori yrittäjä ja rahakasan päällä istuva toimitusjohtaja. Yrittäjä aloittaa hiotun hissipuheensa ja pääsee juuri hengästyneenä puheensa loppuun kun kuuluu “bling”. Minuutin hissimatka on ohi.

Kaveri oli lukenut netin lukuisat hissipuheoppaat ja käynyt pitchaus-koulutukset. Mikä meni pieleen? Hän unohti toisen ihmisen.

Pyri monologin sijaan dialogiin

Dialogissa yritämme ymmärtää toistemme ajatuksia, rakennamme yhteistä näkemystä ja kehitämme uutta. Hissipuheessa tämä tarkoittaa fokuksen siirtämistä itsestä ja omasta ideasta kuulijoihin sekä siihen, mitä voisimme saada aikaan yhdessä.

En kuitenkaan väitä, etteikö hissipuheen treenaaminen olisi paikallaan. Ensinnäkin: kun tiedät, mitä ja miten kerrot itsestäsi, voit itse tilanteessa keskittyä kuuntelemaan keskustelukumppaniasi. Toiseksi: innostava ja ytimekäs hissipuhe on hyvää sytykettä merkityksellisille keskusteluille.

Valmistaudu vuorovaikutukseen

Sen sijaan, että hioisit hissipuheesi täydelliseksi, aikaa kannattaa käyttää mahdollisiin kuulijoihin tutustumiseen. Eli: Kenelle esität puheesi? Ketkä ovat mahdollisia kuulijoitasi ja keskustelukumppaneitasi? Mikä heitä kiinnostaa? Millaisia tarpeita heillä on?

Ydinajatusten kiteyttäminen ja puheen harjoittelu kannattaa totta kai. Suosittelen kuitenkin valmistautumaan myös spontaaniuteen. Harjoittelu on välttämätöntä taustatyötä, mutta onnistuminen syntyy spontaaniudesta. Jätä joustolle varaa ja muista elää hissipuheesi uudelleen joka kerta.

Mitä jos kysyisit?

Hyvä keino tuoda dialogisuutta hissipuheeseen on kysymysten esittäminen. Vertailun vuoksi kaksi erilaista tapaa, joilla minä voisin aloittaa hissipuheeni:

“Olen vuorovaikutusvalmentaja Pauliina Perttuli. Autan ihmisiä

muun muassa esiintymään vaikuttavammin.”

TAI

“Millaisia haastavia esiintymistilanteita sinä kohtaat työssäsi? Miten

voisit onnistua niissä vielä paremmin?”

Kumpi toimii paremmin?

Kysymykset saavat keskustelukumppanin aivot raksuttamaan. Hänessä herää tarve kuulla lisää ja tempautua mukaan keskusteluun.

Bisneskirjailija Daniel H. Pink antaa videollaan hyvää opastusta, kuinka kysymyksiä voi hyödyntää pitchatessa.

Puhu kuin ihminen ihmiselle

Hissipuheen dialogisuus ei tarkoita vain sisällön kohdentamista. Puhe täytyy myös osata esittää oikein. Puhu kuin puhuisit yhdelle ihmiselle, vaikka yleisösi olisi sekalainen sakki mahdollisia rahoittajia tai yhteistyökumppaneita. Tule ihmisiä lähelle, ole valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan.

Uskon lujasti, että viimeistelty diasetti ei juuri auta, jos unohdat hissipuheessasi keskittyä kuulijoihisi. Vaihda siis monologi hississä dialogiin hississä!

PAULIINA PERTTULI

Twitter: @pperttuli

Esiintyjä tartuttaa tunteita

”Ei tää varmaan teitä kiinnosta, mutta kerron nyt kuitenkin, kun mut kerta tästä pyydettiin puhumaan.”

Tämä on tyyppiesimerkki aloituksesta, joka takuuvarmasti tappaa kuulijoiden mielenkiinnon. Ja vaikka esiintyjä ei tätä ääneen sanoisikaan, niin hänen eleensä ja ilmeensä paljastavat hänet.

Esiintymiskouluttajana tapaan usein asiantuntijoita, jotka ovat varmoja, että heidän esitystensä aiheet ovat kuulijoiden mielestä joko kuolettavan tylsiä tai masentavan monimutkaisia. Tuloksena on epävarmoja esiintyjiä, jotka pyytelevät jo olemuksellaan anteeksi yleisöltä. 

Itse uskon vankasti, että  tylsiä aiheita ei ole olemassa. Olen kuullut talousanalyytikon esittelevän (lähtökohtaisesti pirun puuduttavia) talouden ennusteita verhottuna salapoliisitarinaksi, jonka käänteitä yleisö odotti jännityksestä kihisten. Olen innostunut kuulijana biotekniikan uusista sovelluksista, kun esiintyjä innosta ja oman aiheensa tärkeydestä punaisena rönsyili yleisönsä edessä. 

Tunteet tarttuvat esiintyjästä yleisöön. Oman asian vähättely on loukkaavaa kuulijoita kohtaan, jotka ovat kuitenkin vaivautuneet paikalle. Vähintä, mitä esiintyjä voi kuulijoita arvostaakseen tehdä, on innostua tai innostaa itsensä omasta aiheestaan. Monesti esiintyjän hyvä asenne asiaansa kohtaan kantaa pitkälle. Innostus tarttuu yleisöön.

PAULIINA PERTTULI

Hyvä esiintyjä 3: Jani Toivola on Vuoden puhuja

Logonomit ry valitsi kansanedustaja, näyttelijä Jani Toivolan Vuoden 2011 puhujaksi. Hänet palkittiin nimenomaan puheistaan erilaisuuden hyväksymisen puolesta. Toivola on jo vuosien ajan kiertänyt kouluilla puhumassa ihmisten hyväksymisestä ja kunnioittamisesta. Hänen esiintymisensä on vapaata, avointa ja kaikki huomioon ottavaa. Oppilaiden on ollut helppo lähestyä häntä esityksen jälkeen ja esittää kysymyksiään tai kertoa omia kokemuksiaan erilaisuudesta.

Vuoden puhujan julkistamistilaisuudessa 8.12.2012 Kansallisteatterissa Jani kertoi liikuttavan tarinan yläkouluikäisestä tytöstä, joka oli juossut Janin kiinni koulun pihalla ja halunnut jakaa tarinansa omasta kiusatuksi tulemisen kokemuksestaan. Hän kertoi myös sykähdyttävästi ensitapaamisestaan afrikkalaisten sukulaistensa kanssa. Osa tarinasta oli niin liikuttavaa, että kokeneet puhetaidon opettajatkin kuuntelivat sitä kyyneleet silmissään.

Logonomit ry on yksi Suomen Puheopiston omistajista. Logonomeilla on ollut jo 40 vuoden ajan perinteenä valita Vuoden puhuja. Ensimmäinen palkittu, Vuoden 1971 puhuja, oli silloinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Vuoden puhujien joukossa on paljon poliitikkoja, yliopiston opettajia, toimittajia ja kirkonmiehiä, mutta logonomit ovat löytäneet hyvin puhuvia suomalaisia myös monilta muilta elämänalueilta.

Jokaisella Vuoden puhujalla on ollut painavaa sanottavaa. Monen kohdalla on huomiota kiinnitetty myös puheen persoonallisuuteen ja vuorovaikutteisuuteen. Puhujan aitous, hyvä kuuntelutaito, rohkeus ja lämpö on myös huomioitu valintaperusteissa. Edellä mainitut kriteerit täyttyivät myös tänä vuonna Jani Toivolan valinnassa.

MARSA BÄCK

Keep it simple, stupid

Kun katson tänään ikkunasta ulos, voisin hyvin todeta: “Ulkona on sankka lumipyry”.

Mutta tarkastellaanpa lausetta hieman tarkemmin.

• Sisällä ei voi olla lumipyryä. Siispä sana ulkona on tarpeeton.
• Entäpä sitten sana lumipyry? Eihän muuta voi pyryttää kuin lunta.
• Ja eikö pyry ole juurikin sankkaa lumisadetta? Sana sankka on siis turhaa toistoa.

Minun tarvitsee siis vain sanoa: “Pyryttää”, ja sama viesti menee perille.

Hyvän esiintyjän kieli on selkeää ja ymmärrettävää. Selkeän puheen vastakohta on kapulakielisyys, tyhjät sanat ja hämärät ilmaukset. Hyvä esiintyjä helpottaakin puheensa kuunneltavuutta ja jättää turhat sanat pois.

(Pyry-esimerkki on alun perin Jari Tervon. Häntä lainaa Juhana Torkki mainiossa esiintymisen oppaassaan Puhevalta.) 

PAULIINA PERTTULI

Hyvä esiintyjä 2: Havainnollista kuin Hans Rosling

Olin Nordic Business Forumissa kuuntelemassa ruotsalaisen akateemikko, professori Hans Roslingin esitystä Hyvinvoinnin kasvusta. Rosling todisti hyvin vaikuttavasti, että vastoin yleistä luuloa lasten lukumäärä maailmassa ei kasvakaan tulevaisuudessa. Kasvu on jo pysähtynyt 20 vuotta sitten, ja lasten lukumäärä pysyy samana seuraavat 100 vuotta.

Oleellista ei tässä ole kuitenkaan sanoma, vaan se, kuinka hän havainnollisti teorioitaan 2 300 osallistujalle. Huikein väline oli Roslingin oma keho ilmeineen, eleineen ja äänekkäine huudahduksineen. Lisäksi hän korvasi laserpointterin lähinnä seivästä muistuttavalla pitkällä kumipäisellä kepillä, johon myös välillä nojaili.

Lasten määrän kasvun pysähtymisen tämä akateemikko todisteli vessapaperirullien avulla. Rullia siirtelemällä Rosling auttoi meitä kuulijoita sisäistämään, kuinka mahdotonta on ajatella, että lasten lukumäärä kasvaisi. Nykyisin syntyville hän ennusti lääketeknologian kehittymisen mahdollistavan jopa 150 vuoden eliniän. Lääketieteen kehityksen myötä juuri vanhusten lukumäärä kasvaa.

Afrikan ongelmien lisääntymistä Rosling kuvasi PP-käyrin, mutta auttoi konkreettisemmin ymmärtämään asiaa piiloutumalla pöydän ja PC:n taakse ja nousemalla hitaasti ylös. Suurimman osan ajasta esiintyjä oli yleisön näkymättömissä. Näin hän esitti, miten hitaasti ongelmat tulevat näkyviksi.

Tieteellinen tieto ja numerot voidaan siis esittää hauskasti, viemättä kuitenkaan pohjaa itse asialta.

MARSA BÄCK