Kuka sinua kouluttaa?

Kouluttaja Sanna Franck

On aika esitellä seuraava kouluttaja. Sanna Franck on esiintymis- ja vuorovaikutustaitojen valmentaja. Erityisesti viime aikoina Sannan kouluttamia aiheita ovat olleet vuorovaikutustaidot sisäisissä asiakaskohtaamisissa tai haastavissa tilanteissa ja kouluttajan esiintymistaidot. Hän aloitti kouluttamisen vuonna 2001 opintojen ohella ja vuonna 2005 Suomen Puheopistossa.

Sanna opiskeli Jyväskylän yliopistossa filosofian maisteriksi pääaineena puheviestintä. Sivuaineena hän opiskeli draamakasvatusta eli Sanna on draamaopettaja. Hänellä on myös aikuiskouluttajan pedagoginen pätevyys.

Koulutusaiheina esiintyminen ja vuorovaikutus herättivät Sannan mielenkiinnon, koska ne ovat peruspilareita monissa työtilanteissa. Ne ovat teemoja, joissa niin kouluttaja kuin osallistujakin voi kehittyä loputtomasti. Sannasta kouluttajan työssä on parasta, että hän saa tarjota osallistujille alansa tuoretta tietoa sekä korjata vääriä käsityksiä, joita liikkuu esiintymis- ja vuorovaikutustaitoja valmennettaessa. Hänestä on myös upeaa nähdä valmennettavien kehittyminen harjoitteluprosessin aikana.

Sanna on kouluttajana vuorovaikutteinen. Hänestä on tärkeää luoda hyvä keskusteluyhteys osallistujiin ja kerätä heiltä myös aineistoa päivän teemoista. Sanna täydentää näitä teemoja omalla asiantuntemuksellaan. Taitoharjoittelussa lähtökohtana on osallistujan vahvuudet ja kehityskohteiden esiintuominen kannustavasti. Sannan valmennukset ovat sopiva sekoitus tietoiskuja ja toiminnallisia menetelmiä. Osallistujien aktivointi sekä esiintymis- ja vuorovaikutustaitojen käytännön harjoitteleminen ovat aina osa Sannan valmennusta.

Sannan motto on Suomen Puheopiston perustajajäsenen Kaarlo Marjasen sanoin:

"Ole oma itsesi mutta parhaalla mahdollisella tavalla."

ELLA KAJASTE

Kun yleisö ei keskustele

Olet todennäköisesti ollut kuulijana tilaisuudessa, jonka aluksi puhuja ilmoittaa toivovansa keskustelua. Että keskeyttäkää vain, ja kysykää ihmeessä, eihän tässä ole tarkoitus mitään yksinpuhelua pitää. Ja sitten esiintyjä suorittaa yksinpuhelunsa. Eikä kukaan keskeytä, saati keskustele.

Jälkeenpäin puhuja manailee yleisön passiivisuutta. Että vaikka selvästi annettiin lupa keskustella, niin ei ymmärretty. Olipa kerta kaikkiaan huono yleisö!

Toki esiintymistilanne on vuorovaikutustilanne, ja kuulijatkin tuovat siihen oman panoksensa. Mutta esiintyjä on kuitenkin vastuussa vaikkapa siitä, että hänen omat tavoitteensa toteutuvat. Jos puhuja siis tavoittelee tilanteesta keskustelevaa, ei auta jäädä toivomaan. Keskustelu on rakennettava. Kuulijoita on autettava aukaisemaan suunsa.

Yleisö on nimittäin kohtelias. Se kunnioittaa tilanteen sääntöjä, ja lähtökohtaisesti esiintymistilanteessa puhuja puhuu, ja muut kuuntelevat. Jos siis haluat muuttaa sääntöä ja luoda uuden, sinun on viestittävä se uskottavasti kuulijoillesi. Tässäkin teko merkitsee enemmän kuin pelkät sanat.

Tärkeintä tietysti on, että puhujaa oikeasti kiinnostaa kuulla muidenkin ääntä kuin pelkästään omaansa. Tästä esiintyjä voi viestiä kysymyksin. Yleisöä voi lämmittää vuorovaikutukseen antamalla heidän ensin vastata kysymykseen vanhalla kunnon käsi ylös -tekniikalla. Tässä vaiheessa joku saattaa jo uskaltautua loihe lausumaan, mutta mitä suurempi yleisö, mitä muodollisempi tilanne ja mitä vähemmän osallistujat tuntevat toisiaan, sitä enemmän he tarvitsevat rohkaisua.

Seuraavaksi voit laittaa kuulijat juttelemaan keskenään. Yksinkertaisin versio tästä on ns. pariporina, jossa siis pari tai pienryhmä keskustelee annetusta aiheesta. Tämän jälkeen voitkin jo kysellä, mistä he puhuivat. Jos yleisöä on vähän, voit antaa suunvuoron vaikkapa jokaiselle ryhmälle.

Mitä enemmän esiintymistilanteessa on kysymys siitä, että osallistujien tulisi oppia jotain, sitä tärkeämpää heidän osallistumisensa on. Osallistuminen kun nykyisten oppimiskäsitysten mukaan tukee sitä oppimista. Muista siis osallistaa yleisösi – saatat itsekin viisastua siinä samalla!

 

HELI PERTTULA

Twitter: @Helystin