Television vaalitenteissä presidenttiehdokkaat esittelevät keskustelutaitojaan. Mutta missä on virkistävä väittely? Poliitikot joko jankkaavat tai jutustelevat yhteisymmärryksessä kaikkia miellyttääkseen.
Harmoniaa ihannoivassa suomalaisessa puhekulttuurissa väittely koetaan usein epämiellyttäväksi ristiriitatilanteeksi. Kuitenkin todellisella väittelyllä on hyvin vähän yhteistä riitelyn tai juupas–eipäs-jankutuksen kanssa. Hyvä väittely pakottaa ajattelemaan ja auttaa ymmärtämään erilaisia mielipiteitä.
Taitavassa väittelyssä oma kanta esitetään ytimekkäästi. Väitteet perustellaan monipuolisesti ja loogisesti. Havainnolliset esimerkit viimeistelevät taitavan argumentaation.
Väittely vaatii kriittisyyttä ja argumentoinnin taitoja. Se vaatii kuuntelemista ja toisen ihmisen kunnioittamista. Mallia tähän antavat Aamulehden jutussa Tampereen puheviestinnän opiskelijat.
Yhteisymmärrystä tavoittelevalle dialogille on aikansa ja paikkansa. Presidenttipeliin olisin kaivannut äänestäjän työn helpottamiseksi kuitenkin kunnon väittelyä, jossa keskustelijat pyrkivät voittamaan yleisön puolelleen – provosoimatta ja provosoitumatta.
Eläköön erimielisyys!
PAULIINA PERTTULI
Näytetään tekstit, joissa on tunniste argumentaatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste argumentaatio. Näytä kaikki tekstit
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)