Työyhteisön vuorovaikutustaidot osa 1: PALAUTETAIDOT

Suomalaisesta työyhteisöistä sanotaan usein, että palautteenantokulttuuri on melko vähäistä. Palautteen antaminen työyhteisössä on kuitenkin tärkeää. Palaute on merkki, että ihmisen työ huomataan ja työpanos on merkityksellistä. Palaute edistää halua kehittyä ja oppia lisää. Toimiva palautekulttuuri työyhteisössä lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta, työn imua ja motivaatiota.

Palautteen antaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa ja palautekeskusteluihin kannattaakin kiinnittää huomiota, jotta niistä olisi mahdollisimman suuri hyöty.

Myönteistä palautetta antaessasi:

•        Anna palaute kasvokkain mahdollisimman nopeasti
•        Myönteisen palaute kannattaa antaa julkisesti
•        Kerro, mistä annat palautetta ja miksi
•        Ole aito ja hymyile
•        Suhteuta palaute tekoon, mutta vältä superlatiiveja
•        Muotoile palautteesi vastaanottajalle sopivaksi

Myönteistä palautetta on toki helpompi antaa ja vastaanottaa, mutta myös korjaava palaute on tärkeää. Kun korjaava palaute annetaan oikein ja rohkaisevasti, motivoituu vastaanottaja korjaamaan virheen ja oppimaan siitä. Näin korjaavalla palautteella on positiivinen tavoite.

Korjaavaa palautetta antaessasi:

•        Esitä palaute kahden kesken sille, jolle se kuuluu
•        Anna palaute heti kuin mahdollista
•        Anna palautetta vain yhdestä asiasta kerralla
•        Älä pyydä anteeksi oikeutettua palautetta
•        Vältä ironiaa ja sarkasmia
•        Vältä sanoja ”aina” ja ”ei koskaan”
•        Muista myös kiittää

Palautteen vastaanottaminen saattaa myös tuntua vaikealta. Oman työn tuloksista voi olla vaikea ottaa vastaan kiitosta tai kritiikkiä.

Muista palautteen vastaanottajana:

•       Ota vastaan positiivinen palaute vähättelemättä itseäsi/toimintaasi
•       Älä hyökkää, jos saat korjaavaa palautetta
•       Ota korjaava palaute mahdollisuutena korjata virhe ja oppia
•       Kuuntele saamasi palaute loppuun, älä keskeytä
•       Tarkista, että olet ymmärtänyt palautteen oikein ja tee tarvittaessa lisäkysymyksiä
•       Kiitä saamastasi palautteesta

Toistuva palautteen antaminen tekee siitä hyvän tavan ja rutiinin, jolloin palaute on osa työyhteisön toimintamallia. On myös sanottu, että palaute on kuin sementtiä. Se avulla rakennetaan työyhteisöön turvallista ilmapiiriä.

EMMI MÄLKIÄ

Kun yleisö ei keskustele

Olet todennäköisesti ollut kuulijana tilaisuudessa, jonka aluksi puhuja ilmoittaa toivovansa keskustelua. Että keskeyttäkää vain, ja kysykää ihmeessä, eihän tässä ole tarkoitus mitään yksinpuhelua pitää. Ja sitten esiintyjä suorittaa yksinpuhelunsa. Eikä kukaan keskeytä, saati keskustele.

Jälkeenpäin puhuja manailee yleisön passiivisuutta. Että vaikka selvästi annettiin lupa keskustella, niin ei ymmärretty. Olipa kerta kaikkiaan huono yleisö!

Toki esiintymistilanne on vuorovaikutustilanne, ja kuulijatkin tuovat siihen oman panoksensa. Mutta esiintyjä on kuitenkin vastuussa vaikkapa siitä, että hänen omat tavoitteensa toteutuvat. Jos puhuja siis tavoittelee tilanteesta keskustelevaa, ei auta jäädä toivomaan. Keskustelu on rakennettava. Kuulijoita on autettava aukaisemaan suunsa.

Yleisö on nimittäin kohtelias. Se kunnioittaa tilanteen sääntöjä, ja lähtökohtaisesti esiintymistilanteessa puhuja puhuu, ja muut kuuntelevat. Jos siis haluat muuttaa sääntöä ja luoda uuden, sinun on viestittävä se uskottavasti kuulijoillesi. Tässäkin teko merkitsee enemmän kuin pelkät sanat.

Tärkeintä tietysti on, että puhujaa oikeasti kiinnostaa kuulla muidenkin ääntä kuin pelkästään omaansa. Tästä esiintyjä voi viestiä kysymyksin. Yleisöä voi lämmittää vuorovaikutukseen antamalla heidän ensin vastata kysymykseen vanhalla kunnon käsi ylös -tekniikalla. Tässä vaiheessa joku saattaa jo uskaltautua loihe lausumaan, mutta mitä suurempi yleisö, mitä muodollisempi tilanne ja mitä vähemmän osallistujat tuntevat toisiaan, sitä enemmän he tarvitsevat rohkaisua.

Seuraavaksi voit laittaa kuulijat juttelemaan keskenään. Yksinkertaisin versio tästä on ns. pariporina, jossa siis pari tai pienryhmä keskustelee annetusta aiheesta. Tämän jälkeen voitkin jo kysellä, mistä he puhuivat. Jos yleisöä on vähän, voit antaa suunvuoron vaikkapa jokaiselle ryhmälle.

Mitä enemmän esiintymistilanteessa on kysymys siitä, että osallistujien tulisi oppia jotain, sitä tärkeämpää heidän osallistumisensa on. Osallistuminen kun nykyisten oppimiskäsitysten mukaan tukee sitä oppimista. Muista siis osallistaa yleisösi – saatat itsekin viisastua siinä samalla!

 

HELI PERTTULA

Twitter: @Helystin