Tämä on tyyppiesimerkki aloituksesta, joka takuuvarmasti tappaa kuulijoiden mielenkiinnon. Ja vaikka esiintyjä ei tätä ääneen sanoisikaan, niin hänen eleensä ja ilmeensä paljastavat hänet.
Esiintymiskouluttajana tapaan usein asiantuntijoita, jotka
ovat varmoja, että heidän esitystensä aiheet ovat kuulijoiden mielestä joko
kuolettavan tylsiä tai masentavan monimutkaisia. Tuloksena on epävarmoja esiintyjiä,
jotka pyytelevät jo olemuksellaan anteeksi yleisöltä.
Itse uskon vankasti, että tylsiä aiheita ei ole olemassa. Olen kuullut talousanalyytikon esittelevän (lähtökohtaisesti pirun puuduttavia)
talouden ennusteita verhottuna salapoliisitarinaksi, jonka käänteitä yleisö
odotti jännityksestä kihisten. Olen innostunut kuulijana biotekniikan uusista
sovelluksista, kun esiintyjä innosta ja oman aiheensa tärkeydestä punaisena
rönsyili yleisönsä edessä.
Tunteet tarttuvat esiintyjästä yleisöön. Oman asian
vähättely on loukkaavaa kuulijoita kohtaan, jotka ovat kuitenkin vaivautuneet
paikalle. Vähintä, mitä esiintyjä voi kuulijoita arvostaakseen tehdä, on
innostua tai innostaa itsensä omasta aiheestaan. Monesti esiintyjän hyvä asenne
asiaansa kohtaan kantaa pitkälle. Innostus tarttuu yleisöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti