Oudot tyypit kohtaavat dialogissa

Selailin vanhaa naistenlehteä, jonka kannessa oli kiinnostava otsikko ”Sinäkin tarvitset outoja ystäviä”. Juttu itsessään ei ollut kummoinen, mutta ydinajatus oli puhdasta kultaa. Erilaiset ihmiset, oudot ystävät, rikastuttavat elämää.

Erilaisuus on kuitenkin aina viestinnällinen haaste. Kuinka siirtää syrjään omat ennakkoluulot? Miten rikkoa pinttyneitä stereotypioita? Kuinka löytää yhteinen kieli?

Erilaisten ihmisten kohtaamisessa tärkeää on dialoginen asenne: ”Kuulostaa siltä, että ajattelen asiasta hyvin eri tavoin kuin sinä. Kunhan kuuntelen aktiivisesti ja kunnioitan sinua, voin varmasti oppia jotain uutta.”

Keskustelumuotona dialogi on vaativa. Se ei ole kevyttä jutustelua eikä omien asemien puolustamiseen keskittyvää väittelyä. Dialogin päämääränä on erilaisten ajatusten yhteensovittaminen. Dialogissa etsitään keskustellen ennen kulkemattomia polkuja ja varmistetaan, että kukaan ei eksy porukasta matkalla. Matkan aikana opitaan paitsi muiden näkemyksistä myös omasta ajattelusta.

Yhteisymmärrystä etsiessä kannattaa pitää mielessään seuraavat dialogin perusohjeet.

• Arvosta muita keskustelijoita, vaikka et heidän näkemyksiään vielä ymmärtäisikään.
• Kuuntele aktiivisesti ja pyri ymmärtämään kuulemasi. Kysy tarvittaessa.
• Puhu itse avoimesti ja selkeästi.

Yksinkertaiselta kuulostavat ohjeet ovat usein hankalimpia – niin myös nämä. Hakeudu outojen tyyppien seuraan ja testaa ohjeita. Haasta itsesi oppimaan erilaisuudesta.

PAULIINA PERTTULI

Väittely innostaa ajattelemaan

Television vaalitenteissä presidenttiehdokkaat esittelevät keskustelutaitojaan. Mutta missä on virkistävä väittely? Poliitikot joko jankkaavat tai jutustelevat yhteisymmärryksessä kaikkia miellyttääkseen.

Harmoniaa ihannoivassa suomalaisessa puhekulttuurissa väittely koetaan usein epämiellyttäväksi ristiriitatilanteeksi. Kuitenkin todellisella väittelyllä on hyvin vähän yhteistä riitelyn tai juupas–eipäs-jankutuksen kanssa. Hyvä väittely pakottaa ajattelemaan ja auttaa ymmärtämään erilaisia mielipiteitä.

Taitavassa väittelyssä oma kanta esitetään ytimekkäästi. Väitteet perustellaan monipuolisesti ja loogisesti. Havainnolliset esimerkit viimeistelevät taitavan argumentaation.

Väittely vaatii kriittisyyttä ja argumentoinnin taitoja. Se vaatii kuuntelemista ja toisen ihmisen kunnioittamista. Mallia tähän antavat Aamulehden jutussa Tampereen puheviestinnän opiskelijat.
 
Yhteisymmärrystä tavoittelevalle dialogille on aikansa ja paikkansa. Presidenttipeliin olisin kaivannut äänestäjän työn helpottamiseksi kuitenkin kunnon väittelyä, jossa keskustelijat pyrkivät voittamaan yleisön puolelleen – provosoimatta ja provosoitumatta.

Eläköön erimielisyys!
 
PAULIINA PERTTULI