Lomalle lomps

Suomen Puheopiston asiantuntijat kirmaavat nyt kesän paahteisille pelloille ja rauhallisille rannoille. Puheen vuoro -blogi lepää sekin heinäkuun ajan. Puheen vuoro on taas sitten elokuussa.

Aurinkoista ja rentouttavaa kesää kaikille!

Hyväksy myönteinen palaute

Kuulun työmatkapyöräilijöiden joukkioon. Pyöräily on minulle mainio tapa aloittaa ja lopettaa työpäiväni. Matkan aikana on mukava koota ajatuksia, seurailla luonnon muutoksia, mutta myös havainnoida ympärillä olevaa liikennettä.

Lisäksi liikenteessä voi saada palautetta omasta pyöräilykäyttäytymisestään. Jos esimerkiksi ajaa pienen pätkän tyhjänä olevaa kävelytietä, voi joutua melkoisen ryöpytyksen kohteeksi.

Kehut yllättävät ja hämmentävät

Olen saanut pyörätiellä myös myönteistä palautetta. Kerran eräs miespyöräilijä oli polkenut jo jonkin aikaa takanani, kunnes pyöräili rinnalleni liikennevaloissa. Mielessäni kävi heti, miten ja missä olin tehnyt virheen, josta mies aikoi minua läksyttää. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Mies kehui, että harvoin näkee niin esimerkillistä suuntamerkkien käyttöä. Olin hämilläni. Kiitin kuitenkin palautteesta ja jatkoimme kumpikin matkaamme omiin suuntiimme.

Jälkikäteen mietin, oliko miehen palautteessa kuitenkin koira haudattuna. Olinko näyttänyt suuntamerkkejä ns. itsestään selvissä käännöksissä? Oliko tunnollinen tapani naurettava?

Vähättely tyypillinen reaktio kehuihin

Kuulostaako tutulta? Usein puhutaan kielteisen tai rakentavan palautteen vastaanottamisen taidosta. Harvemmin pohditaan, miten osaisimme ottaa vastaan myönteistä palautetta.

Sen kerran, kun saamme esimerkiksi työyhteisössä hyvää palautetta, on sen vastaanottaminen yllättävän vaikeaa. Tyypillistä on, että vähättelemme suoritustamme.

·     ”No, kyllähän tuohon kuka tahansa olisi pystynyt”

·    ”On siinä raportissa vielä paljon parantamista, ainakin sivun viisi kuviossa on ihan liian vaaleat värit”

Toinen tyypillinen reaktio on se, että jäämme pohtimaan, mitä taka-ajatuksia palautteen antajalla on.

·    ”Ehkä pomo toivoo minun tekevän vielä enemmän töitä”

·    ”Eikö hän yleensä ole tyytyväinen työhöni, koska nyt erityisesti kiittää työpanoksestani”

Haastan meidät kaikki ottamaan myönteistä palautetta paremmin vastaan. Seuraavan kerran, kun saamme tekemisestämme hyvää palautetta, olkaamme rinta rottingilla!

SANNA FRANCK

Potilas tarvitsee tukea

Olin sairaalassa leikkauksessa jokin aika sitten. Vaikka kyseessä oli rutiinitoimenpide, ensimmäinen oikea nukutuksessa tehtävä leikkaus jännitti ja pelottikin. Tarvitsin siis  tukea.

Sairaalahenkilökunnan tuen osoittaminen on ensiarvoisen tärkeää potilaalle, jotta tämä hankalassakin tilanteessa tuntee olonsa mahdollisimman turvalliseksi. Että mitään hätää ei tässä ole, kaikki kyllä sujuu parhain päin.

Potilaissa tyhmyys tiivistyy?

Osastolle ilmoittautui samaan aikaan lisäkseni neljä muutakin naista. Sairaala-apulainen, joka meidät otti vastaan, ohjasi pukeutumishuoneeseen vaihtamaan vaatteet. Kaikki olimme tulossa leikkaukseen, useimmat ensimmäistä kertaa elämässään ja jännitystä oli ilmassa.

Meitä avustanut sairaala-apulainen ei onnistunut jännitystä lieventämään vuorovaikutuksellaan. Oikeastaan päinvastoin. Hän tiuski vastauksensa ”tyhmiin kysymyksiimme”.

Minulle tuli tunne, että olen vain tiellä ja häiritsemässä hänen työntekoaan, varsinkin kun meitä oli niin monta. (Luonnollisesti me oikein pahuuttamme tuppauduimme paikalle kaikki samaan aikaan.) Eihän hän millään ehtinyt meitä kaikkia auttamaan samalla sekunnilla, kuten moneen kertaan saimme kuulla.

Pieni elekin riittää

Onneksi kuitenkin tämän tyyppinen kohtaaminen oli viimeinen laatuaan. Muu henkilökunta, hoitajat ja lääkärit, olivat hyvin ystävällisiä, avuliaita ja tukevia. He osasivat juuri oikealla tavalla rauhoittaa ja auttaa minua, kun odotin vuoroani leikkaussaliin.

Tuen osoittamisella tarkoitetaan puheviestinnässä tiedon rakentumista, tunteiden oikeuttamista ja käsittelemistä, jatkuvuuden ylläpitämistä ja vuorovaikutussuhteen olemassaoloa.

Vaikka sairaalan kiireinen työtahti toki tuo haasteita tuen osoittamiselle, ei se kuitenkaan vaadi ihmeitä. Oikeilla sanoilla, äänensävyllä ja muutenkin sanattomalla viestinnällä voidaan osoittaa potilaan tarvitsemaa tukea. Usein riittää se, että potilas kokee, että toinen on läsnä, aidosti mukana vuorovaikutustilanteissa.

Lisää tuen osoittamisesta hoitotyössä voi lukea vaikka Leena Mikkolan väitöskirjasta Tuen merkitykset potilaan ja hoitajan vuorovaikutuksessa.

EMMI KIVISTÖ