Tarvitseeko asiantuntija johtamista?

Yleinen ongelma johtamisviestinnän valmennuksessa on johtamisen moninaisuus. Eri ihmisille johtaminen merkitsee hyvin erilaisia asioita. Enää eivät riitä käsitteet leadership ja management, vaan nyt mietitään syvällisemmin omaa johtajuutta ja siihen liittyviä vaatimuksia.

Moni johtaja on huomannut riittämättömyytensä asiantuntijuuden johtamisessa. Useat ovatkin jo valmiita heittämään koko sanan romukoppaan.

Toisaalta jo 80-luvulla tutuksi tullut käsite itsensä johtaminen on noussut jälleen keskusteluun ja johtamisvalmennuksiin. Asiantuntijoilta voimmekin odottaa itsensä johtamista. Entä kuinka sitten johtaa näitä itsensä johtajia? Tarvitsevatko he johtajaa tai johtamista?

Tässä kohtaa on syytä pysähtyä tutkiskelemaan itseänsä johtajana ja oman tiiminsä toimintaa seuraavista näkökulmista:

• Kuinka avoin ilmapiiri meillä vallitsee?
• Mitkä ovat itse kunkin vahvuudet?
• Miten voimme auttaa toisiamme löytämään oman osaamisemme  – saada imua koko työyhteisöön ja flow-elämyksiä jokaiseen päivään?

Näiden pohdintojen kautta löydämme ehkä oikeat tavat johtaa tai kannustaa toinen toistamme hyviin suorituksiin.

MARSA BÄCK

Kirjoittaja, oletko A- vai B-tyyppi?

On kahdenlaisia kirjoittajia. Millainen kirjoittaja sinä olet? Katso, kumpi seuraavista kuvauksista sopii sinuun.

A.

Otsikon kirjoitettuani olen ehtinyt lukea sähköpostit, hakea 

lisää kahvia, järjestellä työpöydän ja käydä kaksi kertaa Facebookissa. 

Kolmessa tunnissa saan valmiiksi yhden sivun, siis jos hyvin menee.

B.

Aloitan kirjoittamisen heti, turhia miettimättä. Tunnissa olen 

tuottanut kolme sivua tekstiä – tosin yhtä taidettiin pyytää.

Mikäli kohdan A kuvaus tuntuu tutulta, olet A-tyyppi.  A-tyypin kirjoittaja pyrkii tuottamaan heti valmista A-luokan tekstiä. Toki timantitkin syntyvät kovassa puristuksessa. Ongelmasi on juuri tuo kovan puristuksen tuntu (ja täydellisyyden tavoittelu), mikä saa sinut lykkäämään kirjoittamisen aloittamista. 

Jos taas kohta B osuu ja uppoaa, olet B-tyyppi. Sinulle kelpaa myös B-luokan teksti. Pääasia on, että tekstiä tulee. Ei haittaa, vaikka se onkin sirpaleista, vailla punaista lankaa, rönsyilevää – senhän voi sitten korjata, joskus. Ongelmasi on, että usein tekstin siistiminen jää puoliväliin tai kokonaan tekemättä.

Ideaalitapauksessa kirjoittaja pystyisi joustavasti sukkuloimaan näissä kahdessa ”roolissa”. Tekstiä tuottaessa tarvitaan B-tyypin pidäkkeettömyyttä. Muokkaus- ja viimeistelyvaihetta taas avittaa A-tyypin kunnianhimo.

Kumpaakin tyyppiä auttaa kuitenkin huolellinen valmistautuminen. Tekstin ideointi, tarvittavan tiedon kerääminen, rakenteen suunnittelu – kaikki nämä vaiheet helpottavat varsinaista kirjoittamista.

Tekstin valmistelua ei aina tarvitse suorittaa koneen ääressä. Esimerkiksi tämä teksti on ideoitu suihkussa ja jäsennelty sängyssä ennen nukahtamista.

HELI PERTTULA

Miksi kulutat aikaa turhassa palaverissa?

Palaverit ovat kärsimystä, joka on kestettävä. Vai?

Valitusta takapuolta ja aivoja puuduttavista palavereista kuulee jatkuvasti. Viimeksi näistä pahuksen palavereista kirjoitti Helsingin Sanomat viime sunnuntaina.

Turhat palaverit eivät ole jonkin korkeamman voiman pientä pilailua. Me olemme itse vastuussa siitä, ovatko palaverit turhia vai tärkeitä, löysiä vai tehokkaita.

Miksi ihmeessä sitten haluamme viettää aikaa hyödyttömissä palavereissa? Selitän intoamme istua turhissa palavereissa karkeasti kahdella syyllä:

1. Palaverit ovat työyhteisöjen sosiaalista liimaa. Kasvokkain kokoontuessa rakennamme yhteisöllisyyttä. Suurin osa ihmisistä kaipaa työhönsä sosiaalisia hetkiä. Myös turhalla rupattelulla on merkityksensä, sillä työilon ja yhteisöllisyyden kokemusten kautta kasvaa työteho.
2. Turhat palaverit ovat hyväksyttävissä oleva tekosyy pitää taukoa työstä. Kun kalenteri pullistelee palavereita, uskomme ja uskottelemme muille, että olemme tärkeitä. Palavereissa puhumme työstä – ja välttelemme näppärästi varsinaista työntekoa.

Turhista palavereista valittamisen sijaan voisimme ottaa vastuuta tavastamme tehdä työtä. Palaverikäytännöt ovat muutettavissa. Jos palaverit ovat kärsimystä, tee muutos.

Palaverien vetäjille on tarjolla eväitä muutokseen Suomen Puheopiston avoimessa valmennuksessa Puheenjohtajana työyhteisön palavereissa ja kokouksissa 22.5.2012.

PAULIINA PERTTULI

Hymyile - olet puhelimessa

Jokin aika sitten soitin erään puhelinoperaattorin asiakaspalveluun. Olin varautunut puhumaan ensin robotille, joka ei ymmärtäisi, mitä asiaa minulla oli. Seuraavaksi kuuntelisin puuduttavaa jonotusmusiikkia useammankin kymmenen minuuttia.

No, ilokseni voin myöntää, että olin väärässä. Lähes mitättömän jonotusajan jälkeen minulle vastasi miellyttävä-ääninen ja asiansa osaava asiakaspalvelija. Sain asiani hoidettua alta aikayksikön. Hyvä palvelu, parempi mieli!

Puhelinasiakaspalvelu on taitolaji, sillä asiakkaan kanssa ollaan yhteydessä vain yhden aistin – kuulon – varassa. Tällöin vuorovaikutuksesta puuttuu kaikki näkyvä sanaton viestintä, kuten ilmeet, eleet ja liikkeet.

Puhelimessa äänen merkitys onkin suuri, joskus jopa suurempi kuin sanotun. Puhelimessa ei tule keskittyä pelkästään siihen, mitä sanoo, vaan myös siihen, miten sanoo.

Ihminen on melko hyvä havaitsemaan äänestä myös tunteita. Esimerkiksi iloisuus kuuluu äänessä puhekorkeuden nousuna ja vaihtelevana sävelkulkuna. Iloinen puhe on myös nopeahkoa ja painokasta.

Puhelinasiakaspalvelijan kannattaa muistaa, että ilmeet, esimerkiksi hymyily, kuuluvat äänessä. Testaa vaikka!

EMMI KIVISTÖ