Porinalla parempaa äänenkäyttöä

Muistuuko mieleen aika, kun lapsena puhallettiin pillin avulla kuplia lasiin? Intoa täynnä yritettiin saada porina aina niin suureksi, että vesi roiskuisi lasin yli. Kuinka olisinkaan tiennyt, että kymmeniä vuosia myöhemmin vastaani tulisi taas aika puhallella kuplia vesilasiin?

Puhe- ja äänityössä kannattaa kiinnittää huomiota eri tuntemuksiin kurkunpäässä. Kurkun kuivuminen, palan tunne ja rykiminen ovat monille tuttuja oireita päivän aikana. Vesipiippu on hyvä tapa kostuttaa äänihuulia, kun taas resonaattori putki auttaa harjoittamaan äänen tuottoa tehokkaammaksi ja kestävämmäksi. 

Resonaattoriputki on aikuisilla ihmisillä noin 26-28cm mittainen lasiputki, jonka läpimitta on n. 9mm. Putki on aina hyvä mitata käyttäjäkohtaisesti optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi. Mittaus tapahtuu tarkkailemalla puhujan puhetta ja ulkoisia piirteitä. Hyvänä apuna on lauluäänen määritys: naisilla sopraano, mezzosopraano ja altto; miehillä tenori, baritoni ja basso.

Resonaattoriputki auttaa luomaan ääntöväylään vastuksen, mikä johtaa ääntöväylän kaventumiseen sekä äänihuulten lisääntyvään kontaktiin. Mitä suuremman vastuksen tuottaa esimerkiksi veden avulla, sen voimakkaampaa äänihuulten kaventuminen on. Resonaattoriputken kehitti Helsingin yliopiston fonetiikan professori Antti Sovijärvi. Keksinnän tarkoituksena oli auttaa äänen soinnin parantamista erilaisilla harjoituksilla, jotka ns. hieroivat äänihuulia.

Resonaattoriputkeen äännetään toinen pää napakasti kiinni huulten välissä ja toinen pää joko veden pinnalla tai upotettuna vesiastiaan 1 cm veden pinnan alle. Putkella tehdään ns. pinta- ja syväporinaa. Veteen äännettäessä ääntöväylän ilmavirtausvastus luonnollisesti kasvaa enemmän kuin äännettäessä putken läpi veden pintaan. Veden kuplinta tuottaa ilmanpaineen rytmistä vaihtelua ääntöväylään. 

Monille herää varmasti oivallus kokeilla kikkaa muovipillillä kuten lapsena, mutta tämä voi tuottaa pettymyksen. Helsingin yliopiston tutkimus osoitti, että muovipillin pehmeä rakenne ei luo samanlaista vastusta kuin lasiputki. Muovipilli täytyisi olla jopa 10cm pinnan alapuolella luodakseen pienen vastuksen, mikä ei ole tarpeeksi luomaan ahtaumaa ja optimaalista kontaktia äänihuulten välillä. Lasiputken ja huulten oikea kontakti, ilmanpaineen muutokset ohjatuilla ääniharjoituksilla, auttavat puhujaa tuottamaan tehokkaamman ja taloudellisimman äänenkäytön pienemmällä äänihuulten rasituksella.

Ohjausta harjoitteluun saa Helsingin yliopistollisen sairaalan Foniatrian poliklinikalta, yksityisiltä puheterapeuteilta tai Suomen Puheopistosta.

NANNA VIIKINKOSKI

Terve ääni on kestävä ja ilmaisuvoimainen

Maailman äänipäivää (World Voice Day) vietetään 16.4. Näin äänipäivän kynnyksellä haluankin muistuttaa äänen tärkeydestä. Ääni on vuorovaikutuksen tärkein väline sekä työkalu lähes kaikissa ammateissa. Se on myös oleellinen osa persoonaamme ja sen perusteella muodostetaan mielikuvia.

Hyvän äänen kriteerejä on vaikea määrittää, koska siihen vaikuttavat mm. yksilölliset mieltymykset, kulttuuritausta, aikakauden ääni-ihanteet, koulutus sekä oma äänenkäytön harjaantuneisuus. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että hyvä ääni palvelee käyttäjänsä tarpeita eri tilanteissa rasittamatta äänielimistöä. 

Eri ammatit vaativat erilaista äänenkäyttöä: opettajalle tärkeintä on äänen kestävyys ja kantavuus.  Radiotoimittajalle taas on eduksi äänen miellyttävyys. Ääni ja puhe toimivat kuulijan kannalta tarkoituksenmukaisesti, kun äänen kuulee helposti ja sanoista saa selvän. Lisäksi äänen pitää olla laadultaan sellainen, ettei se häiritse kuulijaa. Häiritseviä tekijöitä ovat mm. liiallinen käheys, narina tai suomalaisen korvaa ärsyttävä nenäsointisuus. Viestinnällisesti ääni on hyvä, kun sen korkeus, voima ja sävyt vaihtelevat sisältöön nähden oikeassa suhteessa.

Joillekin hyvä ääni on synnyinlahja, jotkut saavat tehdä työtä hyvän äänen löytämiseksi. Onneksi kuitenkin ääntään voi kehittää. Oman äänen piirteiden tunnistaminen on tärkeä lähtökohta. Tunnistamisessa voivat auttaa äänitys ja ääniasioihin perehtynyt puheterapeutti.

MARSA BÄCK