Väliviivojen lyhyt oppimäärä

Kirjallisen viestinnän koulutuksissa osallistujien kysymykset koskevat melkein poikkeuksestta oikeinkirjoitusta. Lähes kaikissa Suomen työyhteisöissä pähkäilläänkin päivittäin, missä se pilkun oikea paikka on ja kirjoitetaanko nämä sanat yhteen vai erikseen.

Yhtä asiaa ei kuitenkaan juuri kukaan kysy, vaikka juuri siinä tehdään eniten virheitä. Väitänkin, että harvassa ovat ne ihmiset, jotka osaavat käyttää oikein yhdysmerkkiä ja ajatusviivaa.

Kysymys on siis lyhyestä viivasta (= yhdysmerkki eli - ) ja pidemmästä viivasta (= ajatusviiva eli –). Ajatusviivan saat aikaiseksi joko etsimällä sen symboli- ja merkkivalikosta tai näppäinten avulla (Ctrl + miinusmerkki).

Yhdysmerkkiä käytetään

• yhdyssanoissa: perhe-eläke-etu, Finlandia-talo, 50-vuotias
• sanaliitoissa: avaimet käteen -periaate, New Yorkin -matka, Giga DS 789 -merkkinen.

Huomaa, että sanaliittojen kohdalla Word muuttaa yhdysmerkin automaattisesti ajatusviivaksi. Joudut siis palaamaan takaisin ja korjaamaan sen yhdysmerkiksi.
  
Ajatusviivaa puolestaan käytetään kielenoppaiden mukaan ”osoittamassa rajapaikkoja” eli käytännössä lähes aina, kun viivan molemmin puolin on kaksi numeroilmausta.

• 5–10 €, sivut 23–28 
• vuosina 2012–2014, 1.10.–31.10.2014

Keskeistä väliviivojen merkitsemisessä on välilyönti, eli tuleeko sitä vai ei. Yllä esitettyihin numeroilmauksiin kummallekaan puolelle viivaa ei tule välilyöntiä. Mutta esimerkiksi puun pituus voi olla 50 cm – 3 m. Eli jos joudut merkitsemään mittayksikön jo ensimmäisen numeron jälkeen, lisää myös välilyönnit.

Ja jotta tästä nyt saadaan oikein hyvä soppa, seuraavissa tapauksissa käytetään sekä ajatusviivaa että yhdysmerkkiä:

• Suomi–Ruotsi-ottelu 
• 5–6-vuotiaat 

Lopuksi muistutan, että yhdysmerkin ja ajatusviivan käytön hallitseminen ei tee lukijaasi ymmärryksestä autuaaksi. Siksi lupaankin, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen oikeinkirjoitusvinkki tässä blogissa.

HELI PERTTULA

Koskaan et muuttua saa

Kielitoimiston päätös alkaa tekemään -muodon hyväksymisestä on saanut monet meistä pöyristymään. Maailmankirjat ovat sekaisin, suomen kieli degeneroituu, kohta millään ei ole enää mitään väliä! Hyväksytään samaan syssyyn olumppialaiset, mä tai mie, ja sitten vain aletaan tekeen! 

Huh huh. Palataanpa hetkeksi takaisin sinne äidinkielen tunnille.

Suomen nykyinen kirjakielihan luotiin kahden murteen käytännöistä. Esimerkiksi 1800-luvulla kamppailtiin kiivaasti siitä, kumman murteen muotoja tulisi hyväksyä kirjakieleen. Kirjoitetaanko kalassa vai kalasa? Alkaa tekemään vai alkaa tehdä? Peä vai pää, tyä vai työ? (Itämurteista ovat peräisin kalassa, alkaa tehdä ja työ, länsimurteista taas pää.) Ns. murteiden taistelun jälkeen vanhaa, länsimurteisiin perustunutta kirjakieltä rikastettiin itämurteiden käytännöillä.

Kieli on ylipäätään aina sopimus, vaikka tiedostamatonkin. Kirjakielen säännöt ovat vielä selvemmin sopimuksia. Osalla näistä sopimuksista on enemmän tekemistä ymmärrettävyyden kanssa kuin toisilla. Me kaikki kyllä ymmärrämme asian, alkaapa kirjoittaja sitten tehdä tai tekemään. Tässä kyse onkin aivan muusta kuin kielen selkeyden hämärtymisestä. Kyse on kirjakielen sääntöjen hämärtymisestä. 

Meille suomalaisille yhteiset säännöt ja niiden noudattaminen ovat hyvin tärkeitä – mikä on lähtökohtaisesti ihan hyvä juttu. Yhteiset säännöt luovat muun muassa turvallisuuden tunnetta. Täällä huomautetaan, jos ylittää kadun punaisten valojen palaessa tai ajaa pyörällä jalkakäytävällä. (Täällä myös kävellään kadulla makaavan ihmisen ohi, mutta sehän ei nyt ollenkaan kuulu tähän.)

Tässä alkaa tekemään -asiassa säännön muuttumista ei oikeastaan voi vastustaa muuten kuin vetoamalla aikaisempaan sääntöön. Näin on sovittu, tämän olen oppinut. Muutos ei tunnu hyvältä, koska se on – muutos.   

Tilanne ei kuitenkaan ole vielä kovin paha. Alkaa tekemään -muotoahan ei ole pakko käyttää. Meidän täytyy vain hyväksyä se muiden teksteissä. 

HELI PERTTULA 

Muokattu 8.2. 2014:

Muutin murrepiirteiden esimerkkejä, sillä yksi esimerkkini oli d-kirjain, jota väitin läntiseksi vaihtoehdoksi. Todellisuus on paljon monimuotoisempi, ja siihen voit tutustua esimerkiksi täällä.