Koskaan et muuttua saa

Kielitoimiston päätös alkaa tekemään -muodon hyväksymisestä on saanut monet meistä pöyristymään. Maailmankirjat ovat sekaisin, suomen kieli degeneroituu, kohta millään ei ole enää mitään väliä! Hyväksytään samaan syssyyn olumppialaiset, mä tai mie, ja sitten vain aletaan tekeen! 

Huh huh. Palataanpa hetkeksi takaisin sinne äidinkielen tunnille.

Suomen nykyinen kirjakielihan luotiin kahden murteen käytännöistä. Esimerkiksi 1800-luvulla kamppailtiin kiivaasti siitä, kumman murteen muotoja tulisi hyväksyä kirjakieleen. Kirjoitetaanko kalassa vai kalasa? Alkaa tekemään vai alkaa tehdä? Peä vai pää, tyä vai työ? (Itämurteista ovat peräisin kalassa, alkaa tehdä ja työ, länsimurteista taas pää.) Ns. murteiden taistelun jälkeen vanhaa, länsimurteisiin perustunutta kirjakieltä rikastettiin itämurteiden käytännöillä.

Kieli on ylipäätään aina sopimus, vaikka tiedostamatonkin. Kirjakielen säännöt ovat vielä selvemmin sopimuksia. Osalla näistä sopimuksista on enemmän tekemistä ymmärrettävyyden kanssa kuin toisilla. Me kaikki kyllä ymmärrämme asian, alkaapa kirjoittaja sitten tehdä tai tekemään. Tässä kyse onkin aivan muusta kuin kielen selkeyden hämärtymisestä. Kyse on kirjakielen sääntöjen hämärtymisestä. 

Meille suomalaisille yhteiset säännöt ja niiden noudattaminen ovat hyvin tärkeitä – mikä on lähtökohtaisesti ihan hyvä juttu. Yhteiset säännöt luovat muun muassa turvallisuuden tunnetta. Täällä huomautetaan, jos ylittää kadun punaisten valojen palaessa tai ajaa pyörällä jalkakäytävällä. (Täällä myös kävellään kadulla makaavan ihmisen ohi, mutta sehän ei nyt ollenkaan kuulu tähän.)

Tässä alkaa tekemään -asiassa säännön muuttumista ei oikeastaan voi vastustaa muuten kuin vetoamalla aikaisempaan sääntöön. Näin on sovittu, tämän olen oppinut. Muutos ei tunnu hyvältä, koska se on – muutos.   

Tilanne ei kuitenkaan ole vielä kovin paha. Alkaa tekemään -muotoahan ei ole pakko käyttää. Meidän täytyy vain hyväksyä se muiden teksteissä. 

HELI PERTTULA 

Muokattu 8.2. 2014:

Muutin murrepiirteiden esimerkkejä, sillä yksi esimerkkini oli d-kirjain, jota väitin läntiseksi vaihtoehdoksi. Todellisuus on paljon monimuotoisempi, ja siihen voit tutustua esimerkiksi täällä.