Pienikin puhe voi olla Suuri Puhe

Tänään 15.3. vietetään Maailman puheen päivää (World Speech Day). Tapahtumaan voi kuka vaan osallistua lähettämällä oman puheensa tapahtuman sivuille. Maailman puheen päivänä halutaan muistuttaa, että meillä kaikilla on ääni ja yksikin ääni voi muuttaa maailmaa. Ja se kaikkein hentoisinkin ääni saadaan esiin puheen kautta.

Historia on täynnä maailmaa muuttaneita puheita. Mikä puhe sinulle tulee mieleen, kun puhutaan Suurista Puheista? Onko se joku näistä? Yle Puhe on puolestaan julkaissut Yleisradion ääniarkistoon tallennettuja suomalaisia kuuluisia radiopuheita. Niitä voit kuunnella Yle areenassa. Vai onko sinulle Suuri Puhe vanhemman puhe häissä, ystävän puhe syntymäpäivillä, esimiehen puhe firman kesäjuhlissa vai jokin ihan muu?

Suuri Puhe ei aina tarkoita sitä, että sen puhuu maailman kuulu valtion päämies, yritysjohtaja, uskonnollinen johtaja tai julkkis. Suuri Puhe voi olla pidetty koko maailmalle, ihan pienelle yleisölle tai vaikka vain puhujalle itselleen. Yhteistä kaikissa Suurissa Puheissa on se, että ne herättävät tunteita. Suuri Puhe saa aikaan kuulijassa kylmiä väreitä. Suuri Puhe naurattaa, itkettää ja tekee onnelliseksi. Suuri Puhe yksinkertaisesti muuttaa maailmaa.

Millainen on sinun Suuri Puheesi? Maailman puheen päivän keskusteluun voi osallistua sosiaalisessa mediassa #unexpectedvoices.

EMMI MÄLKIÄ

Sano bussikuskille moro!

Näin osuvasti kehotetaan Hääppöset-yhtyeen lastenlaulussa. Tuo on ihan asiallinen muistutus niin lapsille kuin aikuisillekin. Tiesin kyllä kuuluvani vähemmistöön tässä asiassa, nimittäin bussikuskien tervehtimisessä. Mutta silti tällä viikolla silmiini osunut Helsingin Sanomien tekemä testi pääsi vähän yllättämään. Katsaus useisiin pääkaupunkiseudun bussilinjoihin tuotti karun tuloksen: vain noin 27 % bussiin tulijoista tervehti kuljettajaa joko sanallisesti tai edes nyökkäämällä.

Lukujen taustalla voi toki olla montakin syytä, miksei useampi lausu tervehdystään ääneen. Jonkun mielestä ehkä bussikuskin kuuluisi tervehtiä ensin ja jos hän ei sitä tee, ei tule itsekään otettua aloitetta. Toisen mielestä taas kuljettajan suojana nykypäivänä olevat muovilevyt eristävät hänet koppiin ja tekevät vaikeammaksi kontaktin ottamisen sanallisestikin. Saattaapa joku kokea keskittymisen kortinlukijaan vievän hänen koko huomionsa sen parin sekunnin ajan, jolloin tervehtiminen olisi mahdollista. Kaikki nämä asiat pitävät paikkansa. Silti mikään niistä ei estä kuljettajan tervehtimistä, jos päätät niin tehdä.

Sama asia, toisen huomioiminen tervehtimällä tai huomiotta jättäminen vaikenemalla, nousee esiin monessa muussakin yhteydessä. Yleensä tilanteissa, joissa kohtaamme meille tuntemattomia tai etäisesti tuttuja ihmisiä. Hissiin astuessa, kohdatessa naapureita rapussa tai pihalla, vain muutaman esimerkin ottaakseni. Entäpä huikkaatko huomenet työpaikalla jokaiselle tiimissäsi ja vielä vastaantulijoille käytävällä ohi mennessäsi? Joskus on hyvä pysähtyä miettimään omia arkisia tapojaan, koska joskus meille muodostuu myös huonoja tapoja vain siksi, että kaikki muutkin tekevät niin. Tervehtimisessä on kyse viestinnän perusasiasta. Tätä peruskysymystä on ennenkin blogissamme pohtinut Heli Perttula.

Asia itsessään on yksinkertainen ja pienellä ponnistelulla, voisimme kaikki varmasti ottaa askeleen kohti vuorovaikutteisempaa ja yhteisöllisempää ilmapiiriä. Hs.fi-sivuilla haastateltu kulttuurihistorian tutkija Annakaisa Suominen Turun yliopistosta totesi kiinnostavasti tervehtimisen olevan ”näkymätöntä liimaa, joka yhdistää ihmisiä hyvällä tavalla”.

Otetaan kaikki ”liimapurkit käteen” ja sanotaan bussikuskille moro!

Kuva: hs.fi 7.3.2016

JOHANNA MARTIKAINEN