9.10.2013

Puhevammaisellakin on oikeus vaikuttaa puheellaan


Tällä viikolla vietämme Puhevammaisten viikkoa. Suomen Puheopiston äänivalmennuksissa korjataan useimmiten vain pieniä puhevikoja, joita julkisilla esiintyjillä saattaa olla. Äänihäiriöt ovat jo astetta vaikeampia tapauksia, ja niitäkin olemme toki hoitaneet. Kummatkin nämä ongelmat kalpenevat, kun on kysymys todellisesta puhevammasta. Olen itse aikoinani hoitanut afasia-asiakkaita ja sitä kautta nähnyt yhteiskuntamme raadollisuuden.

Vaikka paljon on jo vuosien varrella tehty puhevammaisten hyväksi, vielä nykypäivänä törmää epäasiallisesta kohteluun. Afaatikkoa, jolla usein on oikea puoli kehosta halvaantunut ja jonka puhe saattaa olla sekavaa jargonia tai hidasta tankkausta, kohdellaan ”kylähulluna”. Hullu ei ymmärrä mitään eikä myöskään pysty ilmaisemaan tarpeitaan. Useimmiten afaatikot kyllä ymmärtävät kaiken, mitä heille puhutaan. Puheen tuottaminen vain on vaikeaa, sillä veritulppa vasemmassa aivopuoliskossa on vahingoittanut mm. puhekeskusta.

Afaatikkoja voidaan auttaa pitkäkestoisella puheterapialla, mutta harvoin he kuntoutuvat täysin. Heitä palvelevat henkilöt tarvitsisivat vuorovaikutustaitojen valmennusta: erityisesti keskittymiskyvyn ja kuuntelutaidon opetusta. Siinä esimerkiksi Puheopiston asiantuntijat voivat auttaa.

Afaatikkojen lisäksi myös lapsilla ja nuorilla on tarvetta erityisopetukseen: uutisten mukaan puhevammat ovat heidänkin keskuudessaan lisääntyneet. Todellisuudessa kysymys ei ole vammojen lisääntymisestä, vaan siitä, että ongelmia ei enää piilotella ja erilaiset terveysseulonnat tuovat häiriöt aikaisemmin esiin.

Jos haluamme saada eläköityville työmarkkinoillemme uusia, ahkeria ja työhönsä sitoutuneita tekijöitä, kannattaa puhevammaisia kohdella tärkeänä resurssina. Erityisopettajia ja puheterapeutteja pitää kouluttaa riittävästi ja kohdentaa heidän osaamistaan vuorovaikutustaitojen monipuoliseen opettamiseen. Viittomien hallinta on tärkeää, mutta myös vuorovaikutuksen vaikuttamiskeinojen hallinta antaa puhevammaiselle hyvät lähtökohdat selviytyä yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

Meidät heitä palvelevat olisi syytä valmentaa kuuntelemaan ja kysymään kohteliaasti heidän tarpeensa, jotta vuorovaikutus olisi molemmille antoisaa.


MARSA BÄCK

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti