Harjoitus tekee karismaattisen esiintyjän

Voiko vaikuttavaa esiintymistä opetella? Tätä monen, työssään esiintymään joutuvan mielessä pyörivää kysymystä selvitti Ylen Prisma-studio (1.10.2013).  

Ohjelmassa toimittaja pisti omat esiintymistaitonsa peliin ja sai apua muun muassa Jari Sarasvuolta, Aira Samulinilta ja puheviestinnän yliopisto-opettajilta. Studiossa aihetta oli kommentoimassa puheviestinnän professori Pekka Isotalus. Toimittaja saikin mainioita ohjeita esiintymistilanteisiin:

• Käytä tarinoita.
• Muista puheen punainen lanka.
• Puhuttele kuulijoitasi.
• Rytmitä esiintymistäsi.
• Älä kätke itseäsi.
• Muista aiheen rajaus.
• Katso kuulijoitasi.

Näiden asioiden lisäksi ohjelman asiantuntijat korostivat harjoittelun merkitystä. Niin korostan minäkin. Harjoitteleminen ja esiintymistilanteisiin hakeutuminen ovat edellytys, jos haluat kehittyä esiintyjänä. Ulospäin suuntautuneilla eli ekstroverteillä henkilöillä sanotaan olevan paremmat lähtökohdat hyväksi esiintyjäksi.  Esiintymistaito ei kuitenkaan ole pelkkä syntymälahja, vaan taito, jota kaikenlaiset ihmiset pystyvät kehittämään.

Esiintymistaitojen kehittämiselle voi asettaa oman henkilökohtaisen tavoitteen. Emmehän me kaikki halua juosta maratoniakaan, vaan riittää, että jaksamme juosta pari kertaa viikossa viisi kilometriä. Kaikkien esiintyjienkään ei tarvitse olla martinlutherkingejä, jotka muuttavat puheellaan maailmaa. Riittää, että kehittää esiintymistaitojaan sen verran, että työssä tai vapaa-ajalla vastaan tulevat esiintymistilanteet ovat itselle ja kuulijoille miellyttäviä. Samoin kuin viiden kilometrin juoksija voi nostaa tavoitteitaan kohti maratonia, näin voi tehdä myös esiintyjä. 

Ahkeran harjoittelun lopputuloksena voi ujostakin esiintyjästä kuoriutua karismaattinen puhuja: Pekka Isotalusta lainaten ”esiintyjä, joka sanoo sen, minkä kuulijat haluavat kuulla”. Harjoittelu on onnistunut, kun kuulijat eivät huomaa esiintymisen olevan harjoiteltua. Jari Sarasvuo kommentoi ohjelmassa valmistautumisen kannattavan senkin vuoksi, että esiintyjä onnistuisi olemaan spontaani. Juuri näin. Esiintymiseen täytyy jättää joustovaraa, jotta voi esiintymistilanteessa jututtaa kuulijoita ja ottaa heidän kommenttejaan mukaan aiheen käsittelyyn.

Esiintyjän ja esityksen ei tarvitse olla täydellinen, vaan tietty rosoisuus on hyväksi. Persoonaton ja kliininen esiintyminen on tylsää seurattavaa – se on kuin teflonia, josta ei saa otetta. Sopivasti rosoinen esiintyminen jättää muistijäljen kuulijaan. Ole siis rohkeasti rosoinen esiintyjä!


SANNA FRANCK