Puhu kuin ruuneperi ja vaikuta minuutissa

Perjantaina 5.2. vietettiin Runebergin päivää. Suomen Puheopistossa kutsumme sitä myös nimellä Puhuvan suomalaisen päivä. Viime aikoina on puhuttu paljon hissipuheista ja pitchauksesta. ja tänä vuonna vietimmekin Runebergin päivää teemalla Vaikuta minuutissa.

Runebergin puheet olivat yleensä sen ajan tyylin mukaisia - retorisesti voimakkaita ja jopa koukeroisen kaunopuheisia. Nykypuheiden rakenteet ovat huomattavasti suoraviivaisempia. Nopean retoriikan aikakaudella ei sanoilla voi paljoakaan maalailla, mutta rakenteilla voi kikkailla. Tässä viisi vinkkiä, kuinka rakentaa vaikuttava puheenvuoro, vaikka aikaa olisi vain minuutti.

Muista motivoiva aloitus ja dynaaminen lopetus: Puheenvuoron alulla herätät kuulijoiden mielenkiinnon. Jos aloitus on ponneton, ei kuulija jaksa kiinnostua ensinkään. Toisaalta taas hyvänkin puheenvuoron voi pilata lässähtävällä lopulla.

Kerro tarina: Tee asiastasi tarina. Tarinat jäävät paremmin mieleen kuin pikkutarkat yksityiskohdat.

Kysy: Kysymykset herättävät oivalluksia ja panevat ajattelemaan. Parhaimmillaan kysymys sitouttaa kuulijan ajatukseen ja aiheuttaa toimintaa.

Vuorovaikuta: Runebergin puheet olivat usein monologeja, yksin puhelua. Nykyisin toivotaan dialogia eli yhdessä puhumista, keskustelemista. Kun aktivoit kuulijasi mukaan keskusteluun, teet vaikutuksen.

Huomioi kuulijat: Ota etukäteen selvää kuulijoistasi ja kohdenna puheesi heille. Kuulijat arvostavat, että puhut heidän kielellään juuri heille.

MARSA BÄCK

Työelämän tärkeät vuorovaikutustaidot

YLEn Akuutti -ohjelmassa käsiteltiin 11.1.2016 varusmiesten vuorovaikutustaitoja. Jutussa todettiin, että nuorten vuorovaikutustaidot ovat heikentyneet. Osasyy tähän saattaa olla sosiaalisen kanssakäymisen siirtyminen digitaaliseen maailmaan ja sosiaaliseen mediaan. Aidolle kasvokkain tapahtuvalle vuorovaikutukselle ei jää niin paljon aikaa.

Vuorovaikutustaidot ovat kuitenkin työelämässä itsestään selvä osaamisvaatimus ja myös yksi tärkeimmistä kehittämiskohteista. Yksilön vuorovaikutustaidot vaikuttavat siihen, miten hän toimii työyhteisössä ja sitä kautta koko työyhteisön tekemiseen. Olen tähän poiminut mielestäni neljä tärkeintä työelämän taitoa, joihin toimiva ja avoin viestintäkulttuuri pohjautuu.

Taito kuunnella ja havainnoida

Kuuntelutaito tarkoittaa kuullun asian aktiivista tulkintaa, ei vain toisen puheen kuulemista. Havainnointi tarkoittaa samaa asiaa hieman laajemmin. Havainnointi pitää sisällään myös sanattomien viestien tulkintaa. Kuuntelu- ja havainnointitaitojen avulla viedään keskustelua sujuvasti eteenpäin.

Taito osoittaa tukea

Osoittamalla tukea toisia työyhteisön jäseniä kohtaan rakennetaan luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. Työyhteisön toimivuuden kannalta on tärkeää, että kaikilla sen jäsenillä on tunne, että apua saa kun sitä pyytää. Tuen osoittaminen on merkki siitä, että työyhteisö ponnistelee yhteisten tavoitteiden eteen.

Taito antaa ja vastaanottaa palautetta

On tärkeää, että hyvin tehdystä työstä annetaan kiitosta. Kiitoksella osoitetaan, että toisen tekemä työ on huomioitu ja arvostettu. Kehittymisen kannalta on tärkeää, että negatiivinen palaute annetaan rakentavasti. Palaute tulisi ottaa mahdollisuutena kehittyä eikä henkilökohtaisena loukkauksena. Palautetaitojen avulla pidetään yllä motivaatiota kehittää ja kehittyä.

Taito ylläpitää keskustelua

Tämä tarkoittaa, että työntekijällä on taito ottaa ja pitää puheenvuoro esimerkiksi palaveri- ja neuvottelutilanteissa. Tähän taitoon kuuluu myös kyky jatkaa keskustelua toisen puheenvuorosta. Keskustelutaidot luovat ryhmähenkeä, vievät asioita eteenpäin ja niiden avulla luodaan uusia ideoita. 

Armeijassa vuorovaikutustaitoja kehitetään tupakeskusteluiden avulla. Sama voisi päteä myös työyhteisöissä. Yhteisesti sovitut toimintaperiaatteet ja pelisäännöt ovat tie sujuvaan vuorovaikutukseen.

EMMI MÄLKIÄ

Mitä on meneillään suomalaisessa keskustelukulttuurissa?

Viikon sisällä on Ylen sivustolla kirjoitettu useampaankin otteeseen suomalaisen keskustelukulttuurin muutoksesta. Aiemman vaikeiden asioiden välttelyn tai vaikenemisen tilalle on tullut kärkästä ja kiihkeää asioiden esiin tuomista. Etenkin nettikeskusteluissa käy usein sanasota, jossa keskitytään mahdollisimman härskillä tavalla murskaamaan eri tavalla ajattelevat. Tampereen yliopiston puheviestinnän professori Pekka Isotalus ja Jyväskylän yliopiston valtio-opin tutkijatohtori Jouni Tilli pohtivat puhekulttuurimme uusia piirteitä kumpikin omalta kannaltaan. Onko väittelevästä ja vastakkainasettelua hakevasta keskustelutyylistä tullut vallitseva piirre?

Esimerkiksi maahanmuuttokeskusteluissa aggressiivinen kirjoittelu on saanut aikaan aggressiivista keskustelua ja joissain tapauksissa jopa levottomuuksia tai käsirysyä. Mistä tämä johtuu? Nettipalstoilla näkyvä keskustelutyyli on vaikuttanut myös puhekulttuuriin. Isotalus toteaa, että ”nettikeskustelu on opettanut ottamaan kantaa ja tietyllä lailla väittelemään”. Tilli taas pitää yhtenä muutoksen taustekijänä median ja jopa hallituksen roolia kriisitietoisuuden lisääjinä.

Miten näihin uusiin suuntauksiin sitten tulisi reagoida, jotta päästäisiin kohti rakentavaa dialogia?
Isotalus kiinnittää huomion viestintätaitojen puutteeseen. Keskustelun perustaidot kuten toisen osapuolen kuuntelu ja omien näkemysten perusteleminen jäävät hyvin usein puolitiehen. Kuuntelu- ja argumentointitaidot ovat varmasti sellaisia, joissa meillä kaikilla on varaa kehittyä yhä paremmiksi. Ja niitä pääsemme myös harjoittelemaan päivittäin. Toisen kunnioittaminen on hyvä lähtökohta kaikkeen vuorovaikutukseen vaikka asioista oltaisiin eri mieltä. Kiivastakin keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa voi käydä rakentavasti sortumatta henkilökohtaisuuksiin.

Toisaalta nettikeskustelujen kärjekkäät kommentit on usein viisasta jättää sikseen, olla provosoitumatta ja jatkaa eteenpäin lannistumatta edes itseensä kohdistuvasta kritiikistä. Tähän hyvän ja tasapainoisen näkökulman antaa Ylen aamu-tv:n juontaja Sanna Ukkola blogi-postauksessaan.

JOHANNA MARTIKAINEN

Black Friday vs. Älä osta mitään –päivä

Mitä ihmettä? Monen suomalaisen tietoisuuteen on yhtäkkiä pullahtanut uusi käsite, Black Friday. Sähköpostit täyttyvät samalla otsikolla alkavilla mainosviesteillä. Amerikasta tänne rantautunut alennuspäivä ei itsessään ole uusi keksintö, mutta sen näkyminen suomalaisessa mainonnassa on. Kuka oikeastaan keksi, että juuri 2015 on se vuosi, jolloin kaikki kaupat täällä lanseeraavat kyseisen päivän?

Samaan aikaan kampanjoidaan myös Älä osta mitään -päivän puolesta. Vastavedoksi mustan perjantain ostohuumalle ehdotetaan totaalista ostoslakkoa. Älä osta mitään -päivä on ollut Suomessa esillä jo aiempina vuosina enemmän kuin Black Friday.

Mielenkiintoista tämän päivän ilmiössä on sen viestintä. Eri some-kanavissa keskustellaan vilkkaasti näistä teemapäivistä. Ihmiset ottavat kantaa kumman päivän puolella ovat. He jakavat eteenpäin parhaat tarjoukset tai ostamatta jättämisvinkit. Jotkut taas ihmettelevät ilmiöiden alkuperää ja niiden istumista suomalaiseen kulttuuriin. Koska Black Friday on globaali markkinointitempaus, niin sen viestejä tulee tulvimalla. Puolen päivän maissa Twitteriin tuli tunnin sisällä 1236 twiittiä hashtagilla #BlackFriday. 

Mikä on oma strategiani tämän päivän suhteen? Kaikesta propagandasta huolimatta ajattelin viettää tämän perjantain ihan tavallisesti, ostamalla sen mitä tarvitsen, jos tarvitsen. Ja viikonlopun jälkeen palataan kaikkialla takaisin päiväjärjestykseen, kun koittaa harmaa maanantai.

JOHANNA MARTIKAINEN