Väliviivojen lyhyt oppimäärä

Kirjallisen viestinnän koulutuksissa osallistujien kysymykset koskevat melkein poikkeuksestta oikeinkirjoitusta. Lähes kaikissa Suomen työyhteisöissä pähkäilläänkin päivittäin, missä se pilkun oikea paikka on ja kirjoitetaanko nämä sanat yhteen vai erikseen.

Yhtä asiaa ei kuitenkaan juuri kukaan kysy, vaikka juuri siinä tehdään eniten virheitä. Väitänkin, että harvassa ovat ne ihmiset, jotka osaavat käyttää oikein yhdysmerkkiä ja ajatusviivaa.

Kysymys on siis lyhyestä viivasta (= yhdysmerkki eli - ) ja pidemmästä viivasta (= ajatusviiva eli –). Ajatusviivan saat aikaiseksi joko etsimällä sen symboli- ja merkkivalikosta tai näppäinten avulla (Ctrl + miinusmerkki).

Yhdysmerkkiä käytetään

• yhdyssanoissa: perhe-eläke-etu, Finlandia-talo, 50-vuotias
• sanaliitoissa: avaimet käteen -periaate, New Yorkin -matka, Giga DS 789 -merkkinen.

Huomaa, että sanaliittojen kohdalla Word muuttaa yhdysmerkin automaattisesti ajatusviivaksi. Joudut siis palaamaan takaisin ja korjaamaan sen yhdysmerkiksi.
  
Ajatusviivaa puolestaan käytetään kielenoppaiden mukaan ”osoittamassa rajapaikkoja” eli käytännössä lähes aina, kun viivan molemmin puolin on kaksi numeroilmausta.

• 5–10 €, sivut 23–28 
• vuosina 2012–2014, 1.10.–31.10.2014

Keskeistä väliviivojen merkitsemisessä on välilyönti, eli tuleeko sitä vai ei. Yllä esitettyihin numeroilmauksiin kummallekaan puolelle viivaa ei tule välilyöntiä. Mutta esimerkiksi puun pituus voi olla 50 cm – 3 m. Eli jos joudut merkitsemään mittayksikön jo ensimmäisen numeron jälkeen, lisää myös välilyönnit.

Ja jotta tästä nyt saadaan oikein hyvä soppa, seuraavissa tapauksissa käytetään sekä ajatusviivaa että yhdysmerkkiä:

• Suomi–Ruotsi-ottelu 
• 5–6-vuotiaat 

Lopuksi muistutan, että yhdysmerkin ja ajatusviivan käytön hallitseminen ei tee lukijaasi ymmärryksestä autuaaksi. Siksi lupaankin, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen oikeinkirjoitusvinkki tässä blogissa.

HELI PERTTULA

Speed-markkinointia

Olin taannoin mukana Management Eventsin järjestämässä, kokoustilojen varaajille suunnatussa Idea Garden -tapahtumassa. Perusidea on monesta markkinointitilaisuudesta tuttu: palveluntarjoajat ovat saman katon alla esittelemässä tilojaan, ja ostajat tulevat paikalle tutustumaan tarjontaan. Tällä kertaa toteutustapa olikin vain hieman tavallisuudesta poikkeava. Mitään erillisiä ständeja tai esittelypisteitä ei ollut. Koko päivän ohjelma perustui etukäteen sovittuihin henkilökohtaisiin tapaamisiin eri tilojen edustajien kanssa.

Salin täyttivät tapaamisia varten järjestetyt tuoli- ja pöytäryhmät. Tilassa ei ollutkaan niiden lisäksi kuin pari korkeaa pöytää, joiden luona seisoskelimme tapaamisvuoroa odottelemassa. Tilaisuuden organisoijat ohjailivat meidät oikeisiin tapaamispisteisiin ja kellottivat 11 minuutin tapaamiset sekunnin tarkkuudella. Tuo aika kului nopeasti, mutta silti siinä ehti selvitä, halutaanko keskusteluja jatkaa myöhemmin.

Osan näistä palvelujensa markkinoijista olisi kannattanut etukäteen pohtia, miten esittää se oma asia tiiviisti. Vinkkejä tähän on annettu blogissammekin, esimerkiksi Emmi Kivistön teksti Pitchauksella viesti perille ja Pauliina Perttulin Hyvästi itsekäs hissipuhe.

Tällaiset uudentyyppiset tavat tehdä markkinointia kertovat siitä, että messujen perinteiseen massatarjontaan aletaan ainakin yritysmyynnin puolella vähän kyllästyä. Silti aidot kohtaamiset eivät ole menettäneet merkitystään. Kun vietämme erilaisten sähköisten viestimien äärellä yhä suuremman osan työpäiväämme, on virkistävää olla hetki kasvokkain ja keskittyä siihen, mikä toisen viesti on. 

Tällaisessa speed-markkinoinnissa vaarana on sellainen tehokkuusajattelu, jossa tehokkuus tarkoittaa aina nopeutta. Ajankäyttö saa toki olla tehokasta ja tapaamiset lyhyitäkin – kunhan ei unohdeta tapaamisen tarkoitusta. Ja sitä vuorovaikutusta.

JOHANNA MARTIKAINEN