Äänestäjä, varo arveluttavaa argumentointia!

Eurovaalitaistossa käydään viimeisiä kamppailuja epävarmoista äänestäjistä. Jos olet yksi näistä viime hetken argumentaatiotulituksen kohteista, ole varovainen. Ääntäsi kalastellaan esimerkiksi seuraavilla arveluttavilla, mutta tehokkailla argumentaation keinoilla.

1. Kärjistetty vastakkainasettelu (eli väärä dilemma)

EU – love it or leave it.

Meillä on taipumus suosia yksinkertaisia tilanteen kuvauksia monimutkaisten analyysien sijaan. Jos sinulle tarjotaan vain kahta äärimmäistä vaihtoehtoa, älä tyydy siihen. Asia ei todennäköisesti ole niin mustavalkoinen, vaan vaihtoehtoja on enemmän.

2. Suosioon vetoaminen (eli argumentum ad populum)

Kolme miljoonaa suomalaista ei voi olla väärässä.

Kyllä voi. Ole varuillasi, jos väitteen totuusarvoa perustellaan sillä, kuinka monta kannattajaa väitteellä on. Vaikka suurin osa suomalaisista olisi jotain mieltä, se ei tee asiasta totta.

3. Toisto (eli argumentum ad nauseam)

Tuntuuko, että jotkut ehdokkaat toistavat itseään?  Ei ihme, sillä toisto on parhaimmillaan vaikuttava retorinen tehokeino. Sen käyttö lipsahtaa kuitenkin helposti arveluttavaksi. Kun kuulemme jonkin väitteen tai perustelun tarpeeksi monta kertaa, meillä on tapana uskoa se. Asian toistaminen ei kuitenkaan tee siitä yhtään todempaa.

PAULIINA PERTTULI

Twitter: pperttuli

Asiantuntija jännittää

Lapsena unelma-ammattini oli näyttelijä. Olin innokas esiintymään, ja naapurin lasten kanssa teimme usein vanhemmillemme pieniä sketsejä muun muassa Pulttibois-ohjelman innoittamana. Aina kun oli tilaisuus, halusin laulaa, tanssia, kertoa vitsejä jne. Jos minun esiintymishalujani toppuuteltiin, suutuin. Koulussakin esiintymiset tuntuivat menevän hyvin.

Sitten aikuistuin ja aloitin opiskelut ammattikorkeakoulussa. Sielläpä pitikin esiintyä oman alansa asiantuntijana. Esiintyminen ei enää ollut hauskaa. Huomasin, että ennen esiintymistä kädet tärisivät, ja joskus tärisi myös koko kroppa. Yleisön edessä ääni väpätti ja hikoilutti. Ihmettelin, miksi minua nyt jännittää, kun esiintyminen ei koskaan aikaisemminkaan ole ollut epämiellyttävää.

Ymmärsin, että asiantuntijana yleisön edessä esiintyminen on se, joka minua jännittää. Aikaisemmin olen voinut piiloutua jonkun roolin taakse. Minulla on ollut valmiit vuorosanat, joihin voin tukeutua, olla jotain muuta kuin minä itse. Asiantuntijana minun tulee tuottaa itse teksti, jonka esitän. Minun tulee olla vakuuttava omana itsenäni. Se minua tässä pelottaa.

Tämän ymmärtäminen kuitenkin helpotti oloani esiintymistilanteissa. Opin, että esiintymisjännitys on tila, jota voin hallita. Jännitän edelleen, mutta nyt minä hallitsen pelkoa eikä se minua. Koen, että hallittu jännitys on vahvuus, josta en edes halua päästä eroon. Koska jännitän, haluan valmistautua ja harjoitella esiintymistäni. Mietin etukäteen yleisöäni ja sitä, mitä se haluaa kuulla. Olen paikalla ajoissa, koska haluan rauhassa tutustua esiintymispaikkaan ja laitteisiin, joita tarvitsen.

Jännitys pitää aistini valppaina ja voikin olla, että huomaan yleisön reaktiot paremmin, kun jännitän. Ainakaan en jännitykseni takia pyri pois esiintymistilanteista. Mitä enemmän esiinnyn, sitä enemmän saan harjoitusta. Ja harjoitus – sehän tekee mestarin.

PS. Pauliina Perttulin vinkit esiintymisjännityksen hallintaan löydät täältä.

EMMI KIVISTÖ