We love conversation

We love Helsinki -kollektiivin järjestämien juhannustanssien tiimoilta on käyty kiihkeää keskustelua. Tapahtuman Facebook-sivulta keskustelu on levinnyt ainakin muutaman lehden - Suomen Kuvalehti, Kansan Uutiset, Tulva - blogeihin ja aina uutiseksi asti.

Löyly sai alkunsa tansseihin osallistuneen Riikka Henttosen palautteesta. Henttosen mukaan hän ei olisi tullut tansseihin, mikäli olisi tiennyt tanssien olleen ”eksklusiivisesti heteroseksuaaleille suunnatut”. Tämän päätelmän Henttonen teki tanssien DJ-spiikkien perusteella. Spiikeissä kehotettiin miehiä skarppaamaan ja hakemaan naisia tanssimaan, sillä lavalla tanssi naispareja. Lisäksi ilmoitettiin naisten olevan erityisen kauniita, koska he olivat laittautuneet paikalla olevia miehiä varten.

Keskustelu on loimahdellut ironisena irvailuna, totena tuohtumuksena, lempeänä liennytyksenä sekä ärjynä ärsyttämisenä. Keskustelun sisältöä ja sen oikeutusta lienee jo käsitelty tarpeeksi, enkä tässä niihin puutukaan. Tarkastelen tässä Henttosen avausta ja sen synnyttämää rähinää viestinnän näkökulmasta.

Oletan, että Henttosen tavoite oli vaikuttaa viestillään ja muuttaa vallitsevia käytäntöjä tässä yhteisessä maailmassamme. Tällöin on pyrittävä vaikuttamaan myös niihin ihmisiin, jotka eivät valmiiksi ajattele ihan samoin kuin itse. Ja se ei olekaan ihan helppoa.  

Muutama sääntö kannattaakin pitää mielessä:

• Älä provosoi tai provosoidu. Vihapäissä ei kannata varsinkaan kirjoittaa. Rauhoittuneena ilmaiset itseäsi selkeämmin, eikä jälkeenpäin kaduta se, mitä tuli sanottua.

• Syyttelemällä saat ihmiset takajaloilleen, et puolellesi. Yhteisen ymmärryksen rakentaminen perustuu erilaisia mielipiteitä kunnioittavaan dialogiin.

•  Kohdista viestisi kuulijoillesi. Käytä sanoja ja ilmauksia, jotka myös asiaasi vihkiytymättömät ymmärtävät.

Konfliktit ja niiden sytyttämät keskustelut eivät ole vuorovaikutuksessa huono asia, päinvastoin. Erilaisten ajattelumallien yhteentörmäys on sekin kohtaaminen, joka sisältää mahdollisuuden parempaan huomiseen. Kunhan emme keskity vain pönkittämään omia poteroitamme.

HELI PERTTULA