Tiedätkö kenelle kirjoitat? Vai luuletko vain tietäväsi?
Pienen itsetutkiskelun myötä saatat tajuta kirjoittavasi aina muille asiantuntijoille
tai kollegoillesi, vaikka tekstisi on tarkoitettu asiakkaille. Voit myös oivaltaa kirjoittavasi äidinkielen opettajallesi.
Tällaista lukijaa kutsutaan haamulukijaksi. Haamulukijalla
tarkoitetaan sellaista ihmistä, jonka hyväksyntää alitajuisesti tavoittelemme,
kun kirjoitamme. Ja johon siis yritämme tehdä vaikutuksen tekstillämme.
Tekstikin on vuorovaikutusta, ja lukijan tarpeiden tunteminen
on toimivan tekstin edellytys. Jos siis yritämme miellyttää kummitusta –
joka ei yleensä edes lue tekstiämme – menemme aika reippaasti metsään.
Kun kirjoitat kollegoillesi, käytät omaa
ammattislangiasi, eli ilmauksia ja sanoja, jotka eivät ole lukijalle tuttuja.
Lisäksi voit olettaa lukijan tietävän sellaista, mistä tällä ei ole
todellisuudessa hajuakaan. Tässä tapauksessa viesti ei mene perille, koska
lukija ei ymmärrä tekstiä.
Kun mielessäsi kummittelevat äidinkielen tunneilla tankatut
kielioppi- ja oikeinkirjoitussäännöt, pelkäät tekevänsä virheitä ja viilaat
pilkkuja, usein sisällön kustannuksella. Tällöin tekstisi tavoite ei ole antaa
tietoa tai vaikuttaa lukijaan, vaan vakuuttaa lukija siitä, että hallitset pilkkusäännöt.
Itse ymmärsin taannoin kirjoittaneeni muun muassa
kirjoittamisen opettajalleni, avomiehelleni sekä muutamalle
toimittajakaverilleni. Se guru, jonka hyväksyntää haen, myös vaihtelee
tekstikohtaisesti.
Lisäksi sorruin tämänkin tekstin kohdalla hiomaan
kieliasua turhan paljon. Tekstiin näet vaikuttaa myös se, missä roolissa
ajattelee kirjoittavansa. Tässä esiinnynkin kirjallisen viestinnän asiantuntijana, mutta
esimerkiksi Facebookissa yritän ihan tietoisesti unohtaa tekstini
huoltamisen.
HELI PERTTULA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti