15.6.2012

Haamulukija harhauttaa kirjoittajaa


Tiedätkö kenelle kirjoitat? Vai luuletko vain tietäväsi? 

Pienen itsetutkiskelun myötä saatat tajuta kirjoittavasi aina muille asiantuntijoille tai kollegoillesi, vaikka tekstisi on tarkoitettu asiakkaille. Voit myös oivaltaa kirjoittavasi äidinkielen opettajallesi. 

Tällaista lukijaa kutsutaan haamulukijaksi. Haamulukijalla tarkoitetaan sellaista ihmistä, jonka hyväksyntää alitajuisesti tavoittelemme, kun kirjoitamme. Ja johon siis yritämme tehdä vaikutuksen tekstillämme.

Tekstikin on vuorovaikutusta, ja lukijan tarpeiden tunteminen on toimivan tekstin edellytys. Jos siis yritämme miellyttää kummitusta – joka ei yleensä edes lue tekstiämme – menemme aika reippaasti metsään. 

Kun kirjoitat kollegoillesi, käytät omaa ammattislangiasi, eli ilmauksia ja sanoja, jotka eivät ole lukijalle tuttuja. Lisäksi voit olettaa lukijan tietävän sellaista, mistä tällä ei ole todellisuudessa hajuakaan. Tässä tapauksessa viesti ei mene perille, koska lukija ei ymmärrä tekstiä.

Kun mielessäsi kummittelevat äidinkielen tunneilla tankatut kielioppi- ja oikeinkirjoitussäännöt, pelkäät tekevänsä virheitä ja viilaat pilkkuja, usein sisällön kustannuksella. Tällöin tekstisi tavoite ei ole antaa tietoa tai vaikuttaa lukijaan, vaan vakuuttaa lukija siitä, että hallitset pilkkusäännöt.

Itse ymmärsin taannoin kirjoittaneeni muun muassa kirjoittamisen opettajalleni, avomiehelleni sekä muutamalle toimittajakaverilleni. Se guru, jonka hyväksyntää haen, myös vaihtelee tekstikohtaisesti. 

Lisäksi sorruin tämänkin tekstin kohdalla hiomaan kieliasua turhan paljon. Tekstiin näet vaikuttaa myös se, missä roolissa ajattelee kirjoittavansa. Tässä esiinnynkin kirjallisen viestinnän asiantuntijana, mutta esimerkiksi Facebookissa yritän ihan tietoisesti unohtaa tekstini huoltamisen.


HELI PERTTULA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti