Vuorovaikutuksen iloa kesäpäiviin!

Suomen Puheopisto on kesälomalla heinäkuun. Blogi päivittyy taas elokuussa.

We love conversation

We love Helsinki -kollektiivin järjestämien juhannustanssien tiimoilta on käyty kiihkeää keskustelua. Tapahtuman Facebook-sivulta keskustelu on levinnyt ainakin muutaman lehden - Suomen Kuvalehti, Kansan Uutiset, Tulva - blogeihin ja aina uutiseksi asti.

Löyly sai alkunsa tansseihin osallistuneen Riikka Henttosen palautteesta. Henttosen mukaan hän ei olisi tullut tansseihin, mikäli olisi tiennyt tanssien olleen ”eksklusiivisesti heteroseksuaaleille suunnatut”. Tämän päätelmän Henttonen teki tanssien DJ-spiikkien perusteella. Spiikeissä kehotettiin miehiä skarppaamaan ja hakemaan naisia tanssimaan, sillä lavalla tanssi naispareja. Lisäksi ilmoitettiin naisten olevan erityisen kauniita, koska he olivat laittautuneet paikalla olevia miehiä varten.

Keskustelu on loimahdellut ironisena irvailuna, totena tuohtumuksena, lempeänä liennytyksenä sekä ärjynä ärsyttämisenä. Keskustelun sisältöä ja sen oikeutusta lienee jo käsitelty tarpeeksi, enkä tässä niihin puutukaan. Tarkastelen tässä Henttosen avausta ja sen synnyttämää rähinää viestinnän näkökulmasta.

Oletan, että Henttosen tavoite oli vaikuttaa viestillään ja muuttaa vallitsevia käytäntöjä tässä yhteisessä maailmassamme. Tällöin on pyrittävä vaikuttamaan myös niihin ihmisiin, jotka eivät valmiiksi ajattele ihan samoin kuin itse. Ja se ei olekaan ihan helppoa.  

Muutama sääntö kannattaakin pitää mielessä:

• Älä provosoi tai provosoidu. Vihapäissä ei kannata varsinkaan kirjoittaa. Rauhoittuneena ilmaiset itseäsi selkeämmin, eikä jälkeenpäin kaduta se, mitä tuli sanottua.

• Syyttelemällä saat ihmiset takajaloilleen, et puolellesi. Yhteisen ymmärryksen rakentaminen perustuu erilaisia mielipiteitä kunnioittavaan dialogiin.

•  Kohdista viestisi kuulijoillesi. Käytä sanoja ja ilmauksia, jotka myös asiaasi vihkiytymättömät ymmärtävät.

Konfliktit ja niiden sytyttämät keskustelut eivät ole vuorovaikutuksessa huono asia, päinvastoin. Erilaisten ajattelumallien yhteentörmäys on sekin kohtaaminen, joka sisältää mahdollisuuden parempaan huomiseen. Kunhan emme keskity vain pönkittämään omia poteroitamme.

HELI PERTTULA

Haamulukija harhauttaa kirjoittajaa

Tiedätkö kenelle kirjoitat? Vai luuletko vain tietäväsi? 

Pienen itsetutkiskelun myötä saatat tajuta kirjoittavasi aina muille asiantuntijoille tai kollegoillesi, vaikka tekstisi on tarkoitettu asiakkaille. Voit myös oivaltaa kirjoittavasi äidinkielen opettajallesi. 

Tällaista lukijaa kutsutaan haamulukijaksi. Haamulukijalla tarkoitetaan sellaista ihmistä, jonka hyväksyntää alitajuisesti tavoittelemme, kun kirjoitamme. Ja johon siis yritämme tehdä vaikutuksen tekstillämme.

Tekstikin on vuorovaikutusta, ja lukijan tarpeiden tunteminen on toimivan tekstin edellytys. Jos siis yritämme miellyttää kummitusta – joka ei yleensä edes lue tekstiämme – menemme aika reippaasti metsään. 

Kun kirjoitat kollegoillesi, käytät omaa ammattislangiasi, eli ilmauksia ja sanoja, jotka eivät ole lukijalle tuttuja. Lisäksi voit olettaa lukijan tietävän sellaista, mistä tällä ei ole todellisuudessa hajuakaan. Tässä tapauksessa viesti ei mene perille, koska lukija ei ymmärrä tekstiä.

Kun mielessäsi kummittelevat äidinkielen tunneilla tankatut kielioppi- ja oikeinkirjoitussäännöt, pelkäät tekevänsä virheitä ja viilaat pilkkuja, usein sisällön kustannuksella. Tällöin tekstisi tavoite ei ole antaa tietoa tai vaikuttaa lukijaan, vaan vakuuttaa lukija siitä, että hallitset pilkkusäännöt.

Itse ymmärsin taannoin kirjoittaneeni muun muassa kirjoittamisen opettajalleni, avomiehelleni sekä muutamalle toimittajakaverilleni. Se guru, jonka hyväksyntää haen, myös vaihtelee tekstikohtaisesti. 

Lisäksi sorruin tämänkin tekstin kohdalla hiomaan kieliasua turhan paljon. Tekstiin näet vaikuttaa myös se, missä roolissa ajattelee kirjoittavansa. Tässä esiinnynkin kirjallisen viestinnän asiantuntijana, mutta esimerkiksi Facebookissa yritän ihan tietoisesti unohtaa tekstini huoltamisen.

HELI PERTTULA

Tuppisuusta small talk -mestariksi

Oletko joskus ollut juhlissa, joissa seurustelit lähinnä noutopöydän kanssa?

Tuleva viikonloppu on monille juhlinnan aikaa. Iloisten ja tunnelmallisten perhejuhlien lisäksi postiluukusta on saattanut tipahtaa kutsu myös jonkun kaukaisemman tuttavan kekkereihin.

Kuvitellaanpa seuraavaa tilannetta. Olet menossa puolisosi työkaverin tyttären lakkiaisiin, etkä tunne kyseistä perhettä kuin nimeltä. Et pidä itseäsi mitenkään erityisen sujuvasanaisena keskustelijana. Jännität etukäteen puolison työkavereiden tapaamista.

Mikä avuksi tällaisessa tilanteessa? Kuinka muuntautua perinteisestä suomalaisesta tuppisuusta seurapiirikuningattareksi, jolta sivistynyt small talk sujuu luonnostaan?

Ratkaisu löytyy korvien välistä. Jos ajattelet juhliin menon olevan velvollisuus, joka on hoidettava alta pois, siitä epäilemättä tulee tylsää pakkopullaa.

Pitämällä mielessä seuraavat seikat voit päästä hyvin antoisiin keskusteluihin:

•  Tee asennemuutos. Pidä keskusteluja sinulle entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa mahdollisuutena solmia uusia tuttavuuksia ja kenties oppia jotain uutta.

• Ole kiinnostunut. Jos olet kiinnostunut toisista, viriää keskustelu kuin itsestään ja saatat löytää paljonkin yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

• Ole läsnä oikeasti. Keskity siihen henkilöön, jonka kanssa keskustelet. Vaikka olisit menossa vielä toisiinkin juhliin, älä ole ajatuksissasi jo matkalla sinne tai vilkuile koko ajan kelloa.

• Avaa keskustelu, vaikka jostain arkisestakin asiasta. Keskustelun avaaminen säästä, juhlien ruokatarjoilusta tai Suomen kesästä voi tuntua typerältä, mutta ethän ikinä tiedä mihin lopulta päädytte, kun on kerran päästy vauhtiin.

Onnistuneita ja hauskoja juhlia niin juhlinnan kohteille kuin juhlavieraillekin!

PS.  Jos olet aikeissa pitää juhlissa puheen, käy ihmeessä lukemassa Pauliina Perttulin ja Sami Niemisen vinkit.

 

JOHANNA MARTIKAINEN