”Huomenta. Olipas mukava työmatka, kun on niin hieno ilma.” Oletko joku aamu avannut keskustelun työkaverisi kanssa tähän tyyliin? Luulen, että aika moni meistä on, vaikka ei ehkä näin positiivisella huomiolla.
Mikä oikeastaan on säästä puhumisen tarkoitus? Sääkeskusteluilla ei yleensä välitetä tietoa, koska keskustelukumppani pystyy saman asian itsekin toteamaan. Tuntemattomien ihmisten kanssa säästä puhuminen toimii yleensä hyvänä ja varmana keskustelun avauksena. Jokaisella on jotain luontevaa sanottavaa vastaukseksi.
Olen pohtinut, mikä on sääkeskustelujen merkitys tuttujen ihmisten, esimerkiksi työkavereiden kanssa. Heidän kanssaan kun taatusti saisi aikaan keskustelua monesta muustakin aiheesta. Ehkä siinä on kyse jonkinlaisesta tavasta tai rutiinista, vuorovaikutussuhteen ylläpitämisestä.
Ilmoja pidellään kaikkialla
Sää puhututtaa ympäri maailmaa. Silti säästä puhuminen lienee toisissa maissa yleisempää kuin toisissa. Ainakin suomen ja englannin kielissä on termi sääpuhe. Eikä ole yllätys, että ajatellessani Englantia sateinen sää on yksi kolmesta ensimmäisestä mieleeni nousevasta asiasta (kaksi muuta ovat jalkapallo ja lampaat).
Vertailukohdaksi sääpuheelle voidaan ottaa toinen yleinen puheenaihe Thaimaasta. Eräässä thaikeittiöstä kertovassa kirjassa mainittiin heille perinteisen tervehdyksen kuuluvan suomennettuna: ”Oletko jo syönyt?”. Thaimassa ruoka kiilaa sään edelle. Voisiko tästä päätellä, että mitä vaihtelevammat säät tai huonommat ilmat, sitä enemmän niistä puhutaan?
Useissa vanhoissa suomalaisissa sanonnoissa ja sananlaskuissa on viittauksia säähän. Tässä on yksi esimerkki: ”Pakkanen pyryn perästä, suvi suuresta lumesta”. Sitten vaan jäädään seuraamaan kuinka hyvin tämä sanonta pitää paikkansa tänä keväänä.
JOHANNA MARTIKAINEN
Johanna puuttui hyvään aiheeseen. Itse olen nuoresta asti inhonnut säästä puhumisesta, sillä se on mielestäni niin itsestään selvyys. Olen kuitenkin opetellut näin vanhemmalla iällä siitä jotain sanomaan, kun tiedän sen olevan korrektia jutustelua eli relevanttia "small talkia" meillä Suomessa.
VastaaPoistaTuntia ennen tätä kirjoitusta seurasin ihaillen työhuoneeni ikkunasta, kun nuori mies kahlasi syvässä lumessa kyynärsauvojen varassa jalka paketissa vastakkaisen puiston rekkitangon luokse. Päästyään tangolle hän nosti kahdeksan leukaa, piti parin minuutin tauon, nosti jälleen kahdeksan leukaa, piti tauon ja nosti viisi leukaa. Häntä eivät keliolosuhteet estäneet saavuttamasta päämääräänsä. Ihailtavaa!
Tästä sainkin aiheen korjata ilmaisutapoja. Nykyisin lähes kaikki puhuvat kelistä, kun tarkoittavat säätä. Mitä suuresti ihmettelen, sillä sää on sanana lyhyempi kuin keli. Olisi hyvä muistaa, että sää on ilmassa ja keli maassa. Puhutaan siis edelleen säästä! toivoo Marsa