22.1.2018


Miksi kannattaa kysyä?

Miksi presidenttiehdokkaat eivät kysy?

Kahdeksan presidenttiehdokkaan puheita ja tenttiä Ylen ykkösellä seurattuani, olen hämmästyksekseni havainnut, ettei yksikään heistä käyttänyt puheessaan kysymyksiä – ei edes retorisia – vangitakseen yleisön ajatukset ja vaikuttaakseen kuulijoihinsa. Kautta aikojen ovat puheviestinnän ja retoriikan opettajat teroittaneet kysymisen tärkeyttä vaikuttamiskeinona. Miksi suomalaiset asiantuntijat eivät ole vieläkään sitä omaksuneet?

Miksi siis kannattaa kysyä?                                                                                                                           

Oletko kuullut, että retorinen kysymys on hieno tapa saada kuulijan huomio? Niin se vain on. Samoin myös kysymys, johon todella odotat vastausta. Molemmissa tapauksissa kuulijoiden suora puhuttelu voi olla vaikuttavampaa kuin informaation ja tietojen kaataminen heidän niskaansa. Syy on yksinkertainen: kuulijat vastaavat kysymyksiin mielessään ajattelivatpa he vastata ääneen tai eivät. Kaikki keinot, jotka vangitsevat yleisön ja saa heidät ajattelemaan, lisäävät myös julkisen puheen onnistumisen todennäköisyyttä. Oletko samaa mieltä? (Huomasitko, mitä juuri tein ja sain aikaan?)

Jäävätkö kuulijasi passiivisiksi?                                                                                                       

Kysymys on puhujan työkalu, joka on räätälöity sillaksi kuulijoiden passiivisuudelle ja puhujan tarpeelle aktiivisesti vetää kuulijansa keskusteluun. Ongelma on, että yleisö on yleensä ehdollistettu passiiviseksi informaation vastaanottajaksi – istumaan hiljaa, kun informaatio hulahtaa heidän ylitseen. Kuten Eaglesien laulussa ”Hotelli Kaliforniassa” sanotaan: ”He ovat ohjelmoituja vastaanottamaan.”

Mutta ihmiset oppivat huonosti passiivisesti. He vastaanottavat paljon enemmän puheesta tai esityksestä, kun he ovat aktiivisina osallistujina prosessissa. Esimerkiksi loputon PowerPoint-diojen virta on pikemminkin lamaannuttava kuin valaiseva kokemus.

Miksi kysymykset vangitsevat kuulijan?                                                                     

Kysymykset tuovat kuulijan takaisin hänen omista maailmoistaan. Muistatko aikaa, jolloin päiväunelmat valtasivat mielesi luokassa, ja äkkiä kuulit nimesi mainittavan jonkin kysymyksen yhteydessä? Silloin esitetty kysymys saattoi vangita mielesi siten, että muistat sen vieläkin.

Retorinen tai suora kysymys kutsuu yleisöä reagoimaan sinuun, aiheeseesi tai esitykseesi. Ei kuitenkaan tarvitse odottaa kokonaisvaltaista hyväksyntää tai vastakaikua asiallesi, sillä jopa 30 minuutin esityksessä on tusinan verran hetkiä, jolloin voit kysyä pieniä kysymyksiä vain vangitaksesi uudelleen yleisön huomion. Samoin tärkeää on muistuttaa kuulijoita, että puhuja ja kuulija ovat tilanteessa yhdessä ja että esityksesi (kuten kaikki hyvät puheet) on dialogi sinun ja heidän välillään, ei monologi. Kaiken kaikkiaan puheet ja esitykset ovat yleisön eikä puhujan hyödyksi. Yksinkertainen puhe, josta puhuja on valmis puhaltamaan pois turhan tiedon ja aktivoimaan todellisen vaikutuksen, on puhe, joka innostaa sekä puhujaa että kuulijoita.

MARSA BÄCK

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti