Luettuani
Brasilialaissyntyisen kasvatusfilosofi Paolo Freiren kirjan Sorrettujen pedagogiikka innostuin
tutkimaan innostamista ja innostuin itsekin. Pitkään motivoivaa puhumista
opettaneena olen usein pohtinut innostamisen ja motivoimisen yhteyttä.
Kun
Suomi on juuri nousemassa lamasta, on johtajien ja esimiesten ensiarvoisen
tärkeää innostaa ja motivoida työyhteisöään parhaisiin mahdollisiin
suorituksiin.
Freire
esittää dialogisen oppimisen vastakohtana tallentavalle oppimiselle. Dialoginen
oppiminen perustuu oppijien keskinäiseen luottamukseen ja oppijien kokemusten
tietoiseen pohdintaan. Myös esimiestyössä
dialogi on keskeinen johtamisen väline. Nykyiset työntekijät ovat alalla kuin
alalla todellisia alansa asiantuntijoita. Kun asiantuntija pääsee toteuttamaan
ideoitaan tai häntä kuunnellaan suunnittelussa, hän innostuu ja samalla
innostaa myös lähimpiä työtovereitaan.
Innostaminen on tapa elvyttää ihmisten herkistymistä ja itsetoteutusta. Se
herättää tietoisuutta, organisoi toimintaa ja saa ihmiset liikkeelle.
Innostaminen suuntautuu sosiaalisen kommunikaation edistämiseen, ihmisten
välisen vuorovaikutuksen lisäämiseen ja kahden ihmisen keskinäisen suhteen
kehittämiseen. Sen avulla pyritään luomaan sosiaalisen muuntumisen
mahdollistavia tilanteita.”Sosio-kulttuurisen innostamisen tarkoituksena
on luoda osallistumisen prosesseja, joissa ihmiset kasvavat aktiivisiksi
toimijoiksi yhteisössään”, on Freire todennut.
Sosio-kulttuurisesti innostaminen on ihmisten välistä vuorovaikutusta
töissä tai vapaa-aikana. Se voi olla myös pedagoginen työmuoto, jonka
tavoitteena on sosiaalistaa ja kasvattaa. Esimerkiksi yhteistoiminnallisessa
oppimisessa käytetyissä työskentelytavoissa osallistujat innostavat toisiaan ja
opettavat samalla toisilleen tietoja ja taitoja, joita kaikilla osallistujilla
ei ole.
Innostamisen tarkoituksena on luoda yksilölle sosiaalisia verkostoja. Tarkoituksena
on lisäksi herätellä erilaisia tunteita sekä avata innostettavan maailmankuvaa
ja lisätä hänen kiinnostustaan ympäristöstä. Innostaminen tavoittelee ihmisten välistä
kommunikaatiota antamalla tukea oppimiseen. Innostamisessa on tärkeää myös
opettaa yksilöä tekemään päätöksiä sekä olemaan dialogissa muiden ihmisten
kanssa. Täten saneleva johtajuus on syytä julistaa pannaan.
Mikä onkaan sitten innostamisen ja motivoinnin välinen suhde. Kumpi on
ensin? Sitä onkin vaikeampi päättää. Tuntuu siltä, että innostajan on itse
innostuttava, jotta hän voisi innostaa toista ja jotta tässä toisessa syntyy
motivaatio toimia. Voi kuitenkin olla myös hetkiä, jolloin ihmisen tarve ohjaa
motivaatioon ja itse toiminta synnyttää innostumisen.
Esimies, innostu siis innostamaan!
MARSA BÄCK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti