Muuttuva (asiantuntija)johtajuus

Suomen Puheopisto valmentaa ja konsultoi monipuolisesti erilaisissa työelämän vuorovaikutustilanteissa. Erilaiset johtamisvalmennukset ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan. On huomattu, että johtajilla ja esimiehillä on suuri vastuu työyhteisön vuorovaikutusilmapiiristä. Toimivaan vuorovaikutusilmapiiriin halutaan myös panostaa.

 

Olen viime aikoina nähnyt ja lukenut kuvia ja artikkeleita, jotka kuvaavat erilaista johtajuutta. Tein myös oman muunnelmani yhdestä näkemästäni kuvasta.

 

Tämä kuvaa mielestäni hyvin sitä, minkälainen on hyvä johtaja. Hyvä johtaja astuu alas korokkeeltaan alaistensa pariin. Hän toimii suunnannäyttäjänä ja ”vetojuhtana”. Käskyttäminen ei toimi yhtä hyvin kuin yhdessä tekeminen ja innostaminen.

 

Helsingin sanomissa oli 8.1.2017 artikkeli pelialan työpaikoista ja niiden johtamisesta. Näille uusille IT-alan yritykselle näyttäisi olevan tyypillistä hyvin vapaamuotoinen toimintakulttuuri. Töitä saa ja voi tehdä melkein missä ja milloin vain. Uusia toimintatapoja otetaan käyttöön ja työyhteisön jäsenet viihtyvät yhdessä myös vapaa-ajalla. Työntekijöitä kannustetaan löytämään itselle sopivat työtavat. Johtajan tehtäväksi jää innostaa alaisiaan parhaimpiin suorituksiin ja pitämään ”homma kasassa”.

 

On tästä uudesta johtamis- ja toimintakulttuurista mitä mieltä tahansa, varmaa on, että asiantuntijatyön johtaminen on muuttumassa. Tärkeää on luottamus työntekijöihin. Työt tulee hoidettua ja työntekijälle annetaan vastuuta. Vapaus ja vastuun saattaa kuitenkin ajaa työntekijät koviin paineisiin. Pitäisi suoriutua odotuksia paremmin osoittaakseen, että on tarpeeksi arvokas työntekijä. Kenen vastuulla siis on katsoa, ettei kukaan ylikuormitu? Kenen vastuulla on, että työaika ja vapaa-aika erottuvat toisistaan? Kenen vastuulla on, että vuorovaikutus toimii ja työuupumuskin uskalletaan ottaa puheeksi? Vaikka vastaus olisi, että kaikilla, saattaa äkkiä käydä niin, että kukaan ei ota vastuuta tällaisista asioista. Silloin johtajan rooli astuu voiman. Viimekädessä johtajan vastuulla on, että luottamuksesta, vapaudesta ja vastuunjakamisesta riippumatta työt hoituvat ilman ylisuorittamisen pakkoa.

 

EMMI MÄLKIÄ

Onko vihapuhe metapuhetta?

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoitti (IS 1.1.2017) terävän oivaltavasti vihapuheesta. Yhtenä esimerkkinä hän käytti kokoomusvaikuttaja Juho Romakkaniemen Teemu Selänteelle suunnattua twiittausta: ”Ikävintä jääkiekossa ovat ne toistuvat iskut päähän.”

 

Puheviestinnässä ko. ilmauksesta käytetään nimitystä ”metapuhe”. Metapuhe voi olla sekä positiivista että negatiivista. Oleellista on, että sillä pyritään vaikuttamaan kuulijan tai lukijan tunteeseen ja ujuttamaan oma mielipide vastaanottajan asennemaailmaan.

 

Edellä mainittu Romakkaniemen twiittaus on metapuheen lajistossa ns. vihjaus. Muita metapuheen alalajeja ovat: vaatimattomuuden teeskenteleminen, pehmittäminen, houkuttelu, herättäminen ja tipauttaminen. Näitä me jokainen käytämme arkipuheessamme jatkuvasti saadaksemme sanomamme perille.

 

Otetaanpa muutama esimerkki:

 

Erilaisissa julkisissa esityksissä kuulee usein puhujan toteavan: ”Kuten me kaikki varmasti tiedämme…” Tämä on esimerkki teeskennellystä vaatimattomuudesta.

 

”Hei, tästä tykkäät varmasti…” tai ”Ensikuulemalta tuo tuntuu hyvältä, mutta…” Molemmat ovat lauseita, joilla pyrimme pehmittämään sitä seuraavaa todellista asiaamme.

 

Houkutellessamme toista kertomaan lisää saatamme todeta: ”Mitä muuta kuuluu?” tai ”Kuulostaa hyvältä, kerro lisää!”

 

Halutessamme toisen kiinnittävän meihin varmasti huomionsa ja kuuntelevan tarkasti saatamme sanoa: ”Arvaa mitä…?

 

Joskus haluamme vetää vastapuolen todellisuuteen ja toteamme: ”Hei, yritin vain olla avuksi!” tai ”Oletko nyt tyytyväinen?” tai kerskumme: ”Otin siltä muuten luulot pois.” Kolme viimeksi mainittua ovat esimerkkejä tipauttajista.

 

Kaikista vaarallisin metapuheen laji on vihjailu, sillä sen taustalla on yleensä kateus tai halveksunta. Suomalainen antaa positiivisen palautteen suoraan, jos sitä yleensä antaakaan (huom. vihjaus), mutta negatiivinen on helpointa antaa vihjailemalla.

 

Kannatta siis olla tarkka puheissaan, sillä vastaanottaja saattaakin osata tulkita sanomaasi ja kääntää sen hyväkseen tai jopa sinua vastaan!

 

MARSA BÄCK