Työyhteisö tarvitsee vuorovaikutusarkkitehtia

Viime aikoina on keskusteltu siitä, miten työelämä tulevaisuudessa muuttuu: mitä ammatteja ei enää ole ja mitkä taas ovat uusia tulokkaita.  Olisiko yksi tulevaisuuden ammateista vuorovaikutusarkkitehti? Tätä ehdotti tulevaisuuden tutkija Kirsi Juva Puheviestinnän päivillä (5.9.14) Jyväskylässä.

Juvan mukaan tulevaisuuden työntekijät tuottavat ja jakavat itse omaa mediaansa. Työpaikoista saattaa tulla kommentointikeskuksia ja yksilöiden esiintymisareenoita, joissa kuitenkin aito kohtaaminen on jäämässä näennäistasolle. Siispä tarvitaan vuorovaikutusarkkitehtia. Työpaikkailmoitus voisi näyttää vaikkapa tältä:

Haemme innovatiiviseen joukkoomme vuorovaikutusarkkitehtia. Työyhteisömme koostuu teknologisesti taitavista, esiintymiskykyisistä, luovista ja tuottavista ammattilaisista. Silti kaikki ei ole työyhteisössämme kunnossa, sillä emme todella kohtaa toisiamme.

Odotamme sinulta seuraavaa:

• Rakennat työyhteisöömme arkipäivän palautekulttuurin virtuaalisen peukunnoston tilalle.
• Opetat silmiin katsomista ja kuuntelua ilman samanaikaista teknisten laitteiden vilkuilua.
• Luot meille palaverikulttuurin, jossa keskustellaan yhdestä asiasta kerrallaan, eikä jokainen puheenvuoro ole vain oman, maailman parhaan idean esittelyä.
• Osoitat meille, että etätyön vastapainoksi on välillä hyvä kohdata työkaveri myös kasvokkain.
• Mallinnat meille vuorovaikutusta, jossa asian lisäksi puhutaan välillä myös niitä näitä.
• Vakuutat meidät siitä, että välillä saa olla off-line-tilassa.

Tartu tilaisuuteen, Sinä vuorovaikutuksen ammattilainen! 

Hmm. Ehkäpä vuorovaikutusarkkitehti ei olekaan tulevaisuuden ammatti. Se on ammatti, jonka pitäisi olla olemassa jo nyt!

(Lisää viestintäteknologiasta ja sosiaalisista taidoista kuulet Yle Puheesta. Ohjelmassa toimittaja Hanna Kinnunen haastattelee puheviestinnän professori Maarit Valoa aiheesta Viestintäteknologia ja sosiaaliset taidot: kumpi kehittää kumpaa?)

SANNA FRANCK

Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Jokainen urheilija ja urheilujoukkue tietää, kuinka tärkeää yleisöltä saatava kannustus on. Suomen monituhatpäiset fanilaumat on nähty niin koripallon kuin lentopallonkin MM-kisoissa Bilbaossa ja Katowicessa. Huudot ja taputukset ovat nostaneet varmasti pallojengien hypyt ja heitot vielä piirun verran pidemmiksi.

Kannustaminen on tärkeää myös jokapäiväisessä työelämässä. Jokainen meistä tietää, kuinka hyvältä tuntuu kuulla positiivisia sanoja ja kannustusta, kun kamppailee hankalan työtehtävän kanssa. Muiden usko onnistumiseesi vahvistaa omaa uskoasi. Pian huomaatkin keksineesi ratkaisun ongelmaan, jonka parissa olit jo pidempään työskennellyt. Kannustaminen osoittaa, että ponnistelusi huomioidaan ja niitä arvostetaan.

Kannustaminen ei kuitenkaan tarkoita pelkästään kehuja hyvästä toiminnasta. Kannustaminen on erityisen tärkeää silloin, kun kaikki ei ole sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Epäonnistumisia tulee kaikille silloin tällöin, mutta myönteisessä ja kannustavassa ilmapiirissä niistä opitaan, ja seuraavalla kerralla homma hoituu jo paljon paremmin.

Kannustaminen ei ole vaikeaa, vaikka saattaakin vaatia harjoittelua. Kannustusta voi ilmaista rohkaisevilla ja positiivisilla sanoilla, ilmeillä ja eleillä. Joskus pelkkä hyväksyvä katse riittää kertomaan, että tiedät kollegan ponnistelevan onnistumisen eteen. Mieti, mitä itse haluaisit kuulla silloin, kun kaipaat kannustusta. Se auttaa löytämään ne oikeat kannustussanat ja -teot.

Kannustaminen kannatta, sillä se vaikuttaa koko työyhteisöön. Siitä saa voimaa niin kannustaja kuin kannustettavakin. Se parantaa ilmapiiriä ja yhteishenkeä. Hyvä myös kiertää. Kun itse on saanut kannustusta, sitä on helppo antaa muillekin. Kannustava työyhteisö on innostava, jolloin työtkin sujuvat. Kannustava työyhteisö yksinkertaisesti voi paremmin!

EMMI KIVISTÖ