Jokin aika sitten luin kyselystä, jossa oli selvitetty suomalaisten lounastottumuksia. Sen mukaan melko suuri osa työntekijöistä syö lounaansa yksin oman työpisteensä ääressä, kiireessä. Tämä sai minut miettimään lounastauon merkitystä työyhteisön sisäisen viestinnän kannalta. (Kyselyn tekijällä, Fazer Food Servicellä, taisi myös olla oma lehmänsä ojassa.)
Työyhteisön sisäisessä viestinnässä on ns. virallinen ja epävirallinen
puoli. Molempia tarvitaan, jotta vuorovaikutus työyhteisössä toimii ja
viestintä on avointa. Epäviralliset keskusteluhetket ovat ikään kuin öljyä
työyhteisön rattaisiin. Tuolloin voimme antaa työkaverille tukea ja kannustusta,
sekä ylipäätään pitää viestintäyhteyttä kunnossa. Epävirallisesti on paljon
helpompi avata keskustelua myös ristiriitatilanteissa. Monelle juuri lounas
saattaa olla ainut hetki päivästä, jolloin voi käydä näitä vapaamuotoisia
keskusteluja kollegojen kanssa.
Mitä konkreettista hyötyä lounaskeskusteluista oikeastaan on? Aina eivät parhaat ideat synny ideointipalaverissa, vaan sattumalta keskusteltaessa niitä näitä lounaalla. Yhteishengen ja hyvän työilmapiriin luomiseen ei välttämättä tarvita virkistyspäiviä Saariselällä. Oman tiimin kesken hyvässä hengessä vietetty lounastauko pari kertaa kuukaudessakin voi riittää.
Pidätkö sinä lounasta välttämättömänä tankkaustaukona töiden välissä vai tilaisuutena vahvistaa oman työyhteisösi keskinäisiä siteitä?
Mitä konkreettista hyötyä lounaskeskusteluista oikeastaan on? Aina eivät parhaat ideat synny ideointipalaverissa, vaan sattumalta keskusteltaessa niitä näitä lounaalla. Yhteishengen ja hyvän työilmapiriin luomiseen ei välttämättä tarvita virkistyspäiviä Saariselällä. Oman tiimin kesken hyvässä hengessä vietetty lounastauko pari kertaa kuukaudessakin voi riittää.
Pidätkö sinä lounasta välttämättömänä tankkaustaukona töiden välissä vai tilaisuutena vahvistaa oman työyhteisösi keskinäisiä siteitä?
JOHANNA MARTIKAINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti