Onko sinullekin joskus käynyt niin, että olet saanut jonkin viestin liian myöhään voidaksesi enää reagoida siihen? Viestinnässä ja erityisesti tiedottamisessa oikealla ajankohdalla on ratkaiseva merkitys. Pari viikkoa sitten pääsin itse todistamaan tätä.
Talossamme on tehty rappuremonttia ja me asukkaat tiesimme, että
seuraavaksi vuorossa olisi huoneistojen ovien vaihtaminen. (Olin ehtinyt jo
vähän ihmetellä, kun asiasta ei mitään kuulu.) Eräänä iltana töistä tullessani
huomaan, että uudet ovet on jo kannettu rappuun jokaiseen kerrokseen. Kynnykseltäni löydänkin tiedotteen ovien
uusimisesta. Tiedote on päivätty reilu viikko takaperin, mutta se on lähetetty
kaksi päivää sitten. Siinä kerrotaan, että uudet ovet tulevat tehtaalta
edellisellä viikolla ja että uudet avaimet saa urakoitsijalta tästä päivästä
eteenpäin. Urakoitsija sitten informoisi kyllä tarkemmin ovien vaihdon
aikataulusta.
Info saa minut panikoimaan. Olen lähdössä ylihuomenna
suoraan töistä matkoille loppuviikoksi, ja tulevien kahden päivän ohjelma on
tiukka. Kysymykset laukkaavat päässäni. Mistäköhän kaukaa ne avaimet täytyy
noutaa? Jostain isännöitsijätoimistosta hankalan matkan takaa? Vaihdetaanko
oveni sillä aikaa kun olen matkoilla, enkä enää pääse kotiin ilman uutta avainta?
Pitääkö minun nyt järjestää valtakirja jollekulle, joka noutaa avaimet
puolestani?
Seuraavana aamuna soitan urakoitsijalle ja sovin, että saan
noudettua avaimeni häneltä rapun ala-aulasta ennen töihin menoa. Lisäksi hän
kertoo, ettei oveani edes vaihdeta ennen kuin olen jo palannut matkoilta. Ei siis
mitään syytä paniikkiin.
Lopulta kaikki sujui mitä sutjakkaimmin. Luulen, että
harmailta hiuksilta olisi vältytty kokonaan, jos olisin saanut tiedotteen jo pari
päivää ennen kuin törmäsin rapussa uusiin oviin. Myös se, että tiedotteessa
olisi kerrottu avaimien noutopaikan olevan omassa rapussa, olisi varmasti
helpottanut myös.
Jos sinun pitää tiedottaa jostain asiasta, mieti ensin
vastaanottajia. Mitä tietoja he oikeasti tarvitsevat ja milloin heidän pitäisi
ne saada? Yksinkertaista, mutta silti joskus niin haastavaa.
JOHANNA MARTIKAINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti