Onko sanaton viestintä sanoja tärkeämpää?

Sinäkin olet varmasti jossain kuullut  Albert Mehrabianin tutkimuksesta ja siitä, että ns. sanattoman viestinnän painoarvo olisi vuorovaikutustilanteissa 80 % ja viestin sisällön vain 20 %.

Tämä on kuitenkin myytti, joka on ruokkinut itse itseään. Mehrabianin tutkimus koski nimittäin ensivaikutelmaa, jonka hänen mukaansa 80 % ihmisistä luo muutamassa sekunnissa tai minuutissa, hitaimmatkin 20 minuutin sisällä.

Ensivaikutelmassa huomio kiinnittyy Mehrabianin tutkimuksen mukaan

• 55 %   ulkoiseen esiintymiseen 
• 38 %   puhetapaan 
•   7 %   sanoihin.   

Mutta miten viestin sisältö sitten luodaan? Kaikkien edellä mainittujen asioiden avulla. Riippuu nimittäin täysin kuulijan odotuksista, puhujan asiasta ja tilanteesta, millaisia tulkintoja kuulijat tekevät. 

Jos puhujan asia ei kiinnosta meitä kuulijoita, saatamme hyvinkin ryhtyä tutkiskelemaan hänen esiintymistään, sen sijaan että kuuntelisimme sanoja tai edes yrittäisimme ymmärtää puhujan tarkoitusta. Jos taas henkemme on kiinni siitä, että ymmärrämme puhujan sanoman oikein, emme suinkaan hukkaa aikaa esiintyjän ulkoisen olemuksen analyysiin. Tällöin yritämme kaikin tavoin muistaa jokaisen sanan, jonka hän päästää suustaan.

Esimerkki:  

Al Qaidan antama kuolemantuomio voidaan lukea täysin ilmeettömästi yksitotisella äänellä tai sitten hurjasti huutaen ja meuhkaten. Kummassakin tapauksessa viestin sisältö epäilemättä kauhistuttaa meitä yhtä lailla.

Totta on, että puhuja voi vaikuttaa sanoman vastaanottoon niin ulkoisella esiintymisellään, puhetavallaan kuin sanoillaankin. Näiden eri osa-alueiden merkitys kuitenkin vaihtelee kuulijan tarpeista, odotuksista ja jopa vireystilasta riippuen. 

Tylsäkin asia voi siis muuttua mielenkiintoiseksi railakkaasti esitettynä, vaikka asiasisältö pysyisikin samana.

MARSA BÄCK