Miksi kannattaa kysyä?
Miksi presidenttiehdokkaat eivät kysy?
Kahdeksan presidenttiehdokkaan puheita ja tenttiä Ylen
ykkösellä seurattuani, olen hämmästyksekseni havainnut, ettei yksikään heistä
käyttänyt puheessaan kysymyksiä – ei edes retorisia – vangitakseen yleisön
ajatukset ja vaikuttaakseen kuulijoihinsa. Kautta aikojen ovat puheviestinnän
ja retoriikan opettajat teroittaneet kysymisen tärkeyttä vaikuttamiskeinona.
Miksi suomalaiset asiantuntijat eivät ole vieläkään sitä omaksuneet?
Miksi siis kannattaa kysyä?
Oletko kuullut, että
retorinen kysymys on hieno tapa saada kuulijan huomio? Niin se vain on. Samoin
myös kysymys, johon todella odotat vastausta. Molemmissa tapauksissa
kuulijoiden suora puhuttelu voi olla vaikuttavampaa kuin informaation ja
tietojen kaataminen heidän niskaansa. Syy on
yksinkertainen: kuulijat vastaavat kysymyksiin mielessään ajattelivatpa
he vastata ääneen tai eivät. Kaikki keinot, jotka vangitsevat yleisön ja saa
heidät ajattelemaan, lisäävät myös julkisen puheen onnistumisen
todennäköisyyttä. Oletko samaa mieltä? (Huomasitko, mitä juuri tein ja sain
aikaan?)
Jäävätkö kuulijasi passiivisiksi?
Kysymys on puhujan työkalu, joka on räätälöity
sillaksi kuulijoiden passiivisuudelle ja puhujan tarpeelle aktiivisesti vetää
kuulijansa keskusteluun. Ongelma on, että yleisö on yleensä ehdollistettu
passiiviseksi informaation vastaanottajaksi – istumaan hiljaa, kun informaatio
hulahtaa heidän ylitseen. Kuten Eaglesien laulussa ”Hotelli Kaliforniassa”
sanotaan: ”He ovat ohjelmoituja vastaanottamaan.”
Mutta ihmiset oppivat huonosti passiivisesti. He
vastaanottavat paljon enemmän puheesta tai esityksestä, kun he ovat aktiivisina
osallistujina prosessissa. Esimerkiksi loputon PowerPoint-diojen virta on pikemminkin
lamaannuttava kuin valaiseva kokemus.
Miksi kysymykset vangitsevat kuulijan?
Kysymykset tuovat kuulijan takaisin hänen omista
maailmoistaan. Muistatko aikaa, jolloin päiväunelmat valtasivat mielesi
luokassa, ja äkkiä kuulit nimesi mainittavan jonkin kysymyksen yhteydessä? Silloin
esitetty kysymys saattoi vangita mielesi siten, että muistat sen vieläkin.
Retorinen tai suora kysymys kutsuu yleisöä reagoimaan
sinuun, aiheeseesi tai esitykseesi. Ei kuitenkaan tarvitse odottaa kokonaisvaltaista
hyväksyntää tai vastakaikua asiallesi, sillä jopa 30 minuutin esityksessä on
tusinan verran hetkiä, jolloin voit kysyä pieniä kysymyksiä vain vangitaksesi
uudelleen yleisön huomion. Samoin tärkeää on muistuttaa kuulijoita, että puhuja
ja kuulija ovat tilanteessa yhdessä ja että esityksesi (kuten kaikki hyvät
puheet) on dialogi sinun ja heidän välillään, ei monologi. Kaiken kaikkiaan
puheet ja esitykset ovat yleisön eikä puhujan hyödyksi. Yksinkertainen puhe,
josta puhuja on valmis puhaltamaan pois turhan tiedon ja aktivoimaan todellisen
vaikutuksen, on puhe, joka innostaa sekä puhujaa että kuulijoita.
MARSA BÄCK
