Hyvää joulua!

Tänä vuonna Suomen Puheopisto jakaa joulumieltä lahjoittamalla puolen päivän viestintävalmennuksen Pelastakaa Lapset ry:lle. Muut voivat myös tehdä joulun alla hyvää ja antaa aineettoman lahjan haavoittuvissa oloissa eläville lapsille Pelastaa Lapset ry:n Toivekaupassa.

Puheen vuoro -blogi lomailee joulunajan. Seuraava teksti ilmestyy tammikuun alussa.

Hyvä esiintyjä 3: Jani Toivola on Vuoden puhuja

Logonomit ry valitsi kansanedustaja, näyttelijä Jani Toivolan Vuoden 2011 puhujaksi. Hänet palkittiin nimenomaan puheistaan erilaisuuden hyväksymisen puolesta. Toivola on jo vuosien ajan kiertänyt kouluilla puhumassa ihmisten hyväksymisestä ja kunnioittamisesta. Hänen esiintymisensä on vapaata, avointa ja kaikki huomioon ottavaa. Oppilaiden on ollut helppo lähestyä häntä esityksen jälkeen ja esittää kysymyksiään tai kertoa omia kokemuksiaan erilaisuudesta.

Vuoden puhujan julkistamistilaisuudessa 8.12.2012 Kansallisteatterissa Jani kertoi liikuttavan tarinan yläkouluikäisestä tytöstä, joka oli juossut Janin kiinni koulun pihalla ja halunnut jakaa tarinansa omasta kiusatuksi tulemisen kokemuksestaan. Hän kertoi myös sykähdyttävästi ensitapaamisestaan afrikkalaisten sukulaistensa kanssa. Osa tarinasta oli niin liikuttavaa, että kokeneet puhetaidon opettajatkin kuuntelivat sitä kyyneleet silmissään.

Logonomit ry on yksi Suomen Puheopiston omistajista. Logonomeilla on ollut jo 40 vuoden ajan perinteenä valita Vuoden puhuja. Ensimmäinen palkittu, Vuoden 1971 puhuja, oli silloinen tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Vuoden puhujien joukossa on paljon poliitikkoja, yliopiston opettajia, toimittajia ja kirkonmiehiä, mutta logonomit ovat löytäneet hyvin puhuvia suomalaisia myös monilta muilta elämänalueilta.

Jokaisella Vuoden puhujalla on ollut painavaa sanottavaa. Monen kohdalla on huomiota kiinnitetty myös puheen persoonallisuuteen ja vuorovaikutteisuuteen. Puhujan aitous, hyvä kuuntelutaito, rohkeus ja lämpö on myös huomioitu valintaperusteissa. Edellä mainitut kriteerit täyttyivät myös tänä vuonna Jani Toivolan valinnassa.

MARSA BÄCK

Oudot tyypit kohtaavat dialogissa

Selailin vanhaa naistenlehteä, jonka kannessa oli kiinnostava otsikko ”Sinäkin tarvitset outoja ystäviä”. Juttu itsessään ei ollut kummoinen, mutta ydinajatus oli puhdasta kultaa. Erilaiset ihmiset, oudot ystävät, rikastuttavat elämää.

Erilaisuus on kuitenkin aina viestinnällinen haaste. Kuinka siirtää syrjään omat ennakkoluulot? Miten rikkoa pinttyneitä stereotypioita? Kuinka löytää yhteinen kieli?

Erilaisten ihmisten kohtaamisessa tärkeää on dialoginen asenne: ”Kuulostaa siltä, että ajattelen asiasta hyvin eri tavoin kuin sinä. Kunhan kuuntelen aktiivisesti ja kunnioitan sinua, voin varmasti oppia jotain uutta.”

Keskustelumuotona dialogi on vaativa. Se ei ole kevyttä jutustelua eikä omien asemien puolustamiseen keskittyvää väittelyä. Dialogin päämääränä on erilaisten ajatusten yhteensovittaminen. Dialogissa etsitään keskustellen ennen kulkemattomia polkuja ja varmistetaan, että kukaan ei eksy porukasta matkalla. Matkan aikana opitaan paitsi muiden näkemyksistä myös omasta ajattelusta.

Yhteisymmärrystä etsiessä kannattaa pitää mielessään seuraavat dialogin perusohjeet.

• Arvosta muita keskustelijoita, vaikka et heidän näkemyksiään vielä ymmärtäisikään.
• Kuuntele aktiivisesti ja pyri ymmärtämään kuulemasi. Kysy tarvittaessa.
• Puhu itse avoimesti ja selkeästi.

Yksinkertaiselta kuulostavat ohjeet ovat usein hankalimpia – niin myös nämä. Hakeudu outojen tyyppien seuraan ja testaa ohjeita. Haasta itsesi oppimaan erilaisuudesta.

PAULIINA PERTTULI