Valitusta takapuolta ja aivoja puuduttavista palavereista kuulee jatkuvasti. Viimeksi näistä pahuksen palavereista kirjoitti Helsingin Sanomat viime sunnuntaina.
Turhat palaverit eivät ole jonkin korkeamman voiman pientä pilailua. Me olemme itse vastuussa siitä, ovatko palaverit turhia vai tärkeitä, löysiä vai tehokkaita.
Miksi ihmeessä sitten haluamme viettää aikaa hyödyttömissä palavereissa? Selitän intoamme istua turhissa palavereissa karkeasti kahdella syyllä:
- Palaverit ovat työyhteisöjen sosiaalista liimaa. Kasvokkain kokoontuessa rakennamme yhteisöllisyyttä. Suurin osa ihmisistä kaipaa työhönsä sosiaalisia hetkiä. Myös turhalla rupattelulla on merkityksensä, sillä työilon ja yhteisöllisyyden kokemusten kautta kasvaa työteho.
- Turhat palaverit ovat hyväksyttävissä oleva tekosyy pitää taukoa työstä. Kun kalenteri pullistelee palavereita, uskomme ja uskottelemme muille, että olemme tärkeitä. Palavereissa puhumme työstä – ja välttelemme näppärästi varsinaista työntekoa.
Palaverien vetäjille on tarjolla eväitä muutokseen Suomen Puheopiston avoimessa valmennuksessa Puheenjohtajana työyhteisön palavereissa ja kokouksissa 22.5.2012.
PAULIINA PERTTULI
