Kengät pois ja korvat hörölle

En ole evoluutiobiologi, mutta väitän silti seuraavaa:

 

          Meillä on yksi suu mutta kaksi korvaa siksi, että kuunteleminen on

          haastavampaa kuin puhuminen.  

Toisen ihmisen todellinen kuunteleminen, ei vain laiska kuuleminen, vaatii paitsi reilusti kärsivällisyyttä myös monipuolisesti taitoja.

Pidimme äskettäin Puheopiston asiakastilaisuuden, jossa tarkastelimme kuuntelemisen merkitystä työyhteisöissä. Aihe innosti ja pysäytti. 

Moniin työyhteisöjen ongelmiin tuntui liittyvän huonoa kuuntelemista ja sitä toista vielä ikävämpää – täydellistä kuuntelemattomuutta. Hyviin ideoihin ei tajuta tarttua, väärinymmärryksiä syntyy ja pahimmillaan kuuntelemattomuus johtaa konflikteihin.

Taitavan kuuntelemisen edut taas ovat kiistattomia. Opimme ja innostumme toisia kuuntelemalla. Onnistunut ongelmanratkaisu vaatii, että pyrimme ymmärtämään erilaisia näkökulmia. Myös halua yhteistyöhön rakennetaan kuuntelemisen avulla. Toisen keskittynyt kuunteleminen on tehokkain tapa sanoa: ”Sinä olet tärkeä”.

Asiakastilaisuutemme jälkeen listasin itselleni muistutukseksi perusasioita kuuntelemisesta:

          1. Istu alas.
          2. Katso silmiin.  
          3. Ota kengät pois jalasta.

Jotta voisi kuunnella ja ymmärtää toista, pitää unohtaa omat asenteet ja ennakkoluulot. Täytyy hypätä hetkeksi keskustelukumppanin saappaisiin.

PAULIINA PERTTULI

Diginatiivi viestii

Minä kuulun diginatiivien sukupolveen. Kanadalaisen tutkijan Don Tapscottin mukaan diginatiiveja ovat kaikki vuosina 1978-1998 syntyneet - mutta myös toisenlaisia määritelmiä diginatiiveille on.

Meille diginatiiveille tietokoneet, netissä toimiminen ja vuorovaikutus erilaisissa sosiaalisissa medioissa on arkipäivää. Se on tapa olla yhteydessä ystäviin, työtovereihin, asiakkaisiin ja muihin sidosryhmiin.

Sosiaalinen media säästää aikaa

Mikä olisikaan parempi keino pysyä kärryillä ystävien ja tuttavien kuulumisista kuin lukaista aamulla läpi Facebookin uutisnauha? Aika kun ei millään riitä soittamaan kaikille 170 kaverille. Sähköpostiviestienkin rustaamiseen menisi tovi jos toinenkin.

Ja miten muuten kuin netissä tavoitat samalla kertaa yhtä suuren määrän asiakkaita? Esimerkiksi LinkedIn on oiva tapa kertoa itsestä ja omasta työkokemuksesta oikeissa yhteyksissä ja luoda oikeanlaisia verkostoja. 

Erilaisilla foorumeilla tapaan samanhenkisiä ihmisiä, saan ja jaan neuvoja arkisiin ja miksei isompiinkin ongelmiin. Sosiaalisen median käyttömahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

Uusia sosiaalisen median kanavia putkahtaa esiin jatkuvasti. Diginatiivi tai ei, minulle tulee usein epätoivoinen olo. Miten ihmeessä voin pysyä kehityksen mukana? Miten otan haltuun tämänkin verkoston? Ja tarvitseeko minun olla mukana kaikessa?

Vanhoilla vuorovaikutustaidoilla on käyttöä myös uusissa ympäristöissä

Meidän diginatiivien sanotaan kohtalaisen helposti sopeutuvan alati kehittyvään (viestintä)teknologiamaailmaan. Se kuitenkin vaatii omien vuorovaikutustaitojen jatkuvaa kehitystyötä.

Jokaisessa sosiaalisen median kanavassa on oma tapansa viestiä. Toisissa viestit ovat hyvinkin muodollisia, toisissa taas sanaillaan melko rennosti. Ei siis ole olemassa yhtä ainoaa viestinnän sääntöä, vaan meidän tulee sopeuttaa viestintämme kanavan mukaan. Tämä puolestaan vaatii sosiaalisen median kanavien ja netiketin tuntemista.

Viestintätaidot kehittyvät, mutta niin sanotut perinteiset viestintätaidot eivät kuitenkaan menetä merkitystään. Ne ovat viestintätaitojemme perustuskivi, jonka päälle rakennamme uusia taitoja.

Lisäksi on hyvä muistaa, ettei vuorovaikutus ole pelkkää netissä surffailua ja pikaviestien lähettämistä. Diginatiiveillakin on ihmiskontakteja. Netti on hyvä apuväline, mutta yksinään se ei tosiaankaan riitä.

Arvokkaimmat hetket koetaan yhä edelleen yhdessä toisten ihmisten kanssa, kasvotusten.

EMMI KIVISTÖ

Lue lisää diginatiiveista työelämässä: Kansallinen ennakointiverkosto Diginatiivit, työ, kansalaisuus.

HUOM. Vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa pohditaan 3.2.2012 Puheopiston seminaarissa Somettaa kuin ruuneperi