Kehon kieltä

Näennäisesti ystävälliset ja kohteliaat sanat voivat muuttua viiltäviksi, kun ne sanotaan ivallisesti, vino hymy huulilla. Huolestumme ystävästä, joka itku silmässä, vapisevalla äänellä sanoo kaiken olevan kunnossa.

Kaikilla meillä varmastikin on kokemusta tunteesta, että se, mitä toinen meille sanoo, ei ole totta. Puhujan ruumiinkieli, eli hänen sanaton viestintänsä kertoo ihan päinvastaista.

Luotamme sanattomaan viestiin

Sanattomiin viesteihin on helppo luottaa. Uskomme mieluummin ystävän kyyneleitä kuin sanoja. Ivallinen äänensävy ja pilkallinen hymy kertoo enemmän, mitä suu sanoo.

Tämä on ihmisellä jo geeneissä. Sanattoman viestinnän juuret ulottuvat paljon kauemmaksi kuin sanallisen. Lapsikin oppii ensin viestimään tuntemuksistaan, mielialastaan ja tarpeistaan sanattomin viestein. Sanat tulevat vasta myöhemmin.

Sanattoman viestinnän avulla muun muassa

•   luodaan ensivaikutelmia
•   ilmaistaan tunteita  
•   jaetaan tai otetaan puheenvuoroja 
•   ilmaistaan statuseroja 
•   lähetetään ristiriitaisia viestejä
•   valehdellaan.  

 Ennen kaikkea sanattoman viestinnän avulla täydennetään sanottua.

Sanattomien viestien tulkinta voi mennä metsäänkin

Sanattomia viestejä on helppo uskoa, mutta niiden tulkinta voi olla vaikeaa. Olet varmaan joskus yrittänyt tulkita toisen ilmettä tai äänensävyä. Itse olen ainakin yrittänyt etsiä toisen kommunikaatiosta kätkettyjä viestejä: ”Nyt hän katsoi tuolla tavalla ja nyt rykäisi ja räpytteli silmiään. Varmasti hän tarkoitti jotain ihan muuta kuin sanoi”.

On sanottu, että viestien tulkinnasta 80 % on nimenomaan sanattomien viestien tulkintaa. No, asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Sanattomat viestit ovat usein monimerkityksellisiä, joten niiden tulkinnassa voi helposti myös erehtyä tai tehdä yliampuvia johtopäätöksiä.

Jokainen silmän räpäytys ei nimittäin ole viesti (muusta kuin refleksistä tai roskasta silmässä). Voisikin siis sanoa, että sanaton viestintä on viestintää silloin kun sillä on tarkoitus. Tämä tarkoitus voi olla myös tiedostamaton. Emme esimerkiksi suunnittele tietoisesti, kuinka pitkän välimatkan jätämme toiseen ihmiseen, ja silti se on selvä viesti.

Sanattomiin viesteihin on helppo uskoa, mutta on hyvä luottaa myös ihan siihen sanalliseen viestiinkin. Lisää sanattomasta viestinnästä voit lukea täältä.

EMMI KIVISTÖ

Kiire kaventaa viestintää

On se kumma, kuinka nopeasti arkirytmi vie taas mennessään. Vain reilun viikon päästä viimeisimmästä lomasta yllätin itseni niin sanotusti itse teosta. 

Puolisen tuntia ennen palaveria pitäisi saada valmiiksi työ, jonka tulokset oli sovittu esiteltäväksi palaverissa. Ei puutu kuin enää pientä hienosäätöä, mutta aika uhkaa loppua kesken.

Ja juuri näillä sekunneilla käynnistyy kiireisen viestijän toimintatyyli.

Viestintää huppu päässä

Näkymättömät silmälaput valahtavat silmille. Kuulokin tuntuu heikkenevän. Työkaverin ohimennen huikkaama tervehdys jää kokonaan noteeraamatta. Toisen esittämään kysymykseen mutisen ensin jotain epämääräistä, sitten vastaan lyhyellä tokaisulla. 

 Tässä kohtaa havahdun.

Onko minulla tosiaan niin kiire, etten ehdi sanoa huomenta? Tai olisiko liikaa pyydetty, että ystävällisesti selittäisin kollegalle tarvitsevani hetken keskittymisrauhaa ja palaavani hänen kysymykseensä hetken päästä? 

Työyhteisössä hyvään vuorovaikutukseen vaikuttavat monet asiat. Useimmat niistä ovat loppujen lopuksi aika pieniä, mutta yhdessä niillä on todella merkitystä. 

Kiire saa usein unohtamaan sellaisia ”pikkuasioita” kuten toisen huomioon ottaminen ja hänen aikansa arvostaminen. Kiireisenä erityisesti sanaton viestintä muuttuu torjuvaksi. Ei tule oikeastaan ajateltua ennen kuin puhuu ja saattaa lipsautella kaikenlaista.

Voidaanko kiireviestinnästä päästä eroon?

Kaikkein paras ratkaisu tähän ongelmaan olisi poistaa kiire kokonaan. Onkin viisasta aika ajoin pysähtyä miettimään, miksi minulla on niin kiire – ja sen jälkeen yrittää vaikuttaa noihin syihin.

Rehellisyyden nimessä on kuitenkin myönnettävä, että aika ajoin vain tulee kiire. Mutta yritetään silloinkin taistella ”kiireviestintää” vastaan. Tunnistetaan sen oireet ja pyritään ottamaan ympärillä olevat ihmiset huomioon, kiireestä huolimatta.

Itse ainakin tulen muistamaan tämän opetuksen vähintään pari seuraavaa viikkoa, toivon mukaan kauemminkin. 

Arvaat varmaan, kuinka loppujen lopuksi kävi sen kiireessä hoidetun hommani kanssa. Aivan, ei mennyt niin kuin Strömsössä. Tietokoneen kanssa tuli ongelmia ja palaverissa asia oli käsiteltävä keskeneräisen version avulla.

JOHANNA MARTIKAINEN