Puheena vihapuhe

Heinäkuinen Utøyan murhenäytelmä kirvoitti suomalaisissakin viestimissä paljon keskustelua asiasta nimeltä vihapuhe.

Useimmat keskustelijat haluavat tehdä eron vihapuheen ja kritiikin välille. Esimerkiksi elokuvaohjaaja, kirjailija Janne Kuusen mielestä ero näiden kahden välillä on selvä: kritiikki kohdistuu tekoihin, vihapuhe taas henkilöihin tai ihmisryhmiin ja heidän ominaisuuksiinsa.

Toiset keskustelijat vaativat, että vihapuhe tulisi kieltää. Toiset taas katsovat, että oikeus esittää häiritseviksi, epämiellyttäviksi tai typeriksi koettuja mielipiteitä on osa sananvapautta.

Tässä kirjoituksessa en ota kantaa näihin kysymyksiin. Tässä kirjoituksessa pohdin vihapuheen käsitettä kielen ja viestinnän ilmiönä.

Vihapuhe on vihan purkamista

Kieli ei ole koskaan täysin neutraalia, pelkän informaation välittämistä. Kielessä on monia tapoja ilmaista sama asia.

Tunteet ja mielentilamme vaikuttavat kaikkeen toimintaamme, myös kielellisiin valintoihimme. Tunne näkyy muun muassa äänensävyssämme ja sen voimakkuudessa, lauseiden rakenteissa sekä siinä, millaisia sanoja ja ilmauksia käytämme.

Vihapuheessa on kysymys tunteen, vihan, ilmaisemisesta kielellisesti, puhuen ja kirjoittaen.

Vaikuttaako vihapuhe?

Vihapuhe on eräänlainen mielipideteksti. Sillä myös yritetään vaikuttaa muiden mielipiteisiin.

Vaikuttamisessa keskeistä on perusteleminen. Perusteluissa voidaan vedota tunteeseen tai järkeen, tai molempiin. Järkiperusteita ovat esimerkiksi tilastotieto, tutkimustulokset, vetoaminen auktoriteettiin ja omat tai toisten kokemukset. Tunnepuolella vedotaan esimerkiksi vastaanottajan tarpeisiin ja toiveisiin, yleiseen mielipiteeseen, uskomuksiin sekä moraaliin.

Perustelut voivat olla yksi- tai kaksipuolisia. Yksipuolinen perustelu nostaa esiin vain ne asiat, jotka tukevat omaa käsitystä. Kaksipuolinen perustelu käsittelee myös oman näkemyksen heikkouksia.
 

Vihapuhe verkossa

Se vihapuhe, josta nyt keskustellaan, ilmenee enimmäkseen verkkokeskusteluissa, keskustelupalstoilla ja blogeissa, kirjoitettuna tekstinä. Verkkotekstissä on kuitenkin myös puhutun kielen piirteitä.

Verkkotekstin lähettäminen ja vastaanottaminen tapahtuu helposti. Kuitenkin siitä jää jälki, dokumentti – jota luetaan senkin jälkeen kun kirjoittajan tunne tai mielentila on mennyt ohi.

HELI PERTTULA