Muutama viikko sitten uutisoitiin maineikkaan Lauri Tähkä & Elonkerjuu -bändin hajoamisesta. Viime viikolla eräs bändin jäsenistä, viulisti Johanna Koivu, kertoi Me Naisten artikkelissa tunnoistaan. Hän kertoi saaneensa lopetusviestin bändin keulakuvana pidetyltä Lauri Tähkältä sähköpostilla täysin yllättäen.
Ottamatta sen enempää kantaa bändin sisäisiin suhteisiin tai siihen, oliko lopettamispäätös hyvä vai huono asia, tapaus nostaa esiin kysymyksen siitä, millä tavalla ikäviä asioita esitetään. Itselleni tai ystävilleni ei kylläkään ole onneksi käynyt niin, että olisi saanut kenkää tietokoneelta. Mutta ilmeisesti tällaista kuitenkin joissakin yrityksissä tapahtuu, koska sellaisia huhuja silloin tällöin liikkuu.
Onko nyt käymässä niin, että sähköisten viestinten käytön yleistyminen estää terveen järjen käytön sen suhteen, milloin on oikea aika sanoa asiat suoraan kasvotusten? Toivon tosiaan, ettei niin ole.
Lähinnä ongelma on siinä, että viestin vastaanottajan kannalta tämän tyyppisten negatiivisten uutisten saaminen sähköpostilla tuntuu tylyltä ja joissain tapauksissa vastuun välttelyltä. Kuten edellä viittaamassani tapauksessakin kävi, se saa vain aikaan enemmän mielipahaa kuin mitä luultavasti tulisi, jos asia käsiteltäisiin kasvokkain.
Mikä sähköpostiviestinnän piirre sitten saa tämän aikaan? Itselle tuli mieleen ainakin seuraavat kolme asiaa:
· sanaton viestintä puuttuu
· tunteet eivät välity niin hyvin kuin kasvokkain
· sanoja tulkitaan helpommin väärin.
Jos joskus joudut vastaavien epämieluisten uutisten välittäjäksi, kannattaa todella miettiä, miten se on fiksuinta tehdä. Ja toisaalta, jos olet sellaista vastaanottamassa: ”Don’t kill the messanger”. ( Eli siis tässä Tähkä-tapauksessa: Älä muussaa tietokonetta.)
JOHANNA MARTIKAINEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti