18.1.2017

Muuttuva (asiantuntija)johtajuus


Suomen Puheopisto valmentaa ja konsultoi monipuolisesti erilaisissa työelämän vuorovaikutustilanteissa. Erilaiset johtamisvalmennukset ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan. On huomattu, että johtajilla ja esimiehillä on suuri vastuu työyhteisön vuorovaikutusilmapiiristä. Toimivaan vuorovaikutusilmapiiriin halutaan myös panostaa.
 
Olen viime aikoina nähnyt ja lukenut kuvia ja artikkeleita, jotka kuvaavat erilaista johtajuutta. Tein myös oman muunnelmani yhdestä näkemästäni kuvasta.
 
Tämä kuvaa mielestäni hyvin sitä, minkälainen on hyvä johtaja. Hyvä johtaja astuu alas korokkeeltaan alaistensa pariin. Hän toimii suunnannäyttäjänä ja ”vetojuhtana”. Käskyttäminen ei toimi yhtä hyvin kuin yhdessä tekeminen ja innostaminen.
 
Helsingin sanomissa oli 8.1.2017 artikkeli pelialan työpaikoista ja niiden johtamisesta. Näille uusille IT-alan yritykselle näyttäisi olevan tyypillistä hyvin vapaamuotoinen toimintakulttuuri. Töitä saa ja voi tehdä melkein missä ja milloin vain. Uusia toimintatapoja otetaan käyttöön ja työyhteisön jäsenet viihtyvät yhdessä myös vapaa-ajalla. Työntekijöitä kannustetaan löytämään itselle sopivat työtavat. Johtajan tehtäväksi jää innostaa alaisiaan parhaimpiin suorituksiin ja pitämään ”homma kasassa”.
 
On tästä uudesta johtamis- ja toimintakulttuurista mitä mieltä tahansa, varmaa on, että asiantuntijatyön johtaminen on muuttumassa. Tärkeää on luottamus työntekijöihin. Työt tulee hoidettua ja työntekijälle annetaan vastuuta. Vapaus ja vastuun saattaa kuitenkin ajaa työntekijät koviin paineisiin. Pitäisi suoriutua odotuksia paremmin osoittaakseen, että on tarpeeksi arvokas työntekijä. Kenen vastuulla siis on katsoa, ettei kukaan ylikuormitu? Kenen vastuulla on, että työaika ja vapaa-aika erottuvat toisistaan? Kenen vastuulla on, että vuorovaikutus toimii ja työuupumuskin uskalletaan ottaa puheeksi? Vaikka vastaus olisi, että kaikilla, saattaa äkkiä käydä niin, että kukaan ei ota vastuuta tällaisista asioista. Silloin johtajan rooli astuu voiman. Viimekädessä johtajan vastuulla on, että luottamuksesta, vapaudesta ja vastuunjakamisesta riippumatta työt hoituvat ilman ylisuorittamisen pakkoa.
 
EMMI MÄLKIÄ

5.1.2017

Onko vihapuhe metapuhetta?


Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoitti (IS 1.1.2017) terävän oivaltavasti vihapuheesta. Yhtenä esimerkkinä hän käytti kokoomusvaikuttaja Juho Romakkaniemen Teemu Selänteelle suunnattua twiittausta: ”Ikävintä jääkiekossa ovat ne toistuvat iskut päähän.”
 
Puheviestinnässä ko. ilmauksesta käytetään nimitystä ”metapuhe”. Metapuhe voi olla sekä positiivista että negatiivista. Oleellista on, että sillä pyritään vaikuttamaan kuulijan tai lukijan tunteeseen ja ujuttamaan oma mielipide vastaanottajan asennemaailmaan.
 
Edellä mainittu Romakkaniemen twiittaus on metapuheen lajistossa ns. vihjaus. Muita metapuheen alalajeja ovat: vaatimattomuuden teeskenteleminen, pehmittäminen, houkuttelu, herättäminen ja tipauttaminen. Näitä me jokainen käytämme arkipuheessamme jatkuvasti saadaksemme sanomamme perille.
 
Otetaanpa muutama esimerkki:
 
Erilaisissa julkisissa esityksissä kuulee usein puhujan toteavan: ”Kuten me kaikki varmasti tiedämme…” Tämä on esimerkki teeskennellystä vaatimattomuudesta.
 
”Hei, tästä tykkäät varmasti…” tai ”Ensikuulemalta tuo tuntuu hyvältä, mutta…” Molemmat ovat lauseita, joilla pyrimme pehmittämään sitä seuraavaa todellista asiaamme.
 
Houkutellessamme toista kertomaan lisää saatamme todeta: ”Mitä muuta kuuluu?” tai ”Kuulostaa hyvältä, kerro lisää!”
 
Halutessamme toisen kiinnittävän meihin varmasti huomionsa ja kuuntelevan tarkasti saatamme sanoa: ”Arvaa mitä…?
 
Joskus haluamme vetää vastapuolen todellisuuteen ja toteamme: ”Hei, yritin vain olla avuksi!” tai ”Oletko nyt tyytyväinen?” tai kerskumme: ”Otin siltä muuten luulot pois.” Kolme viimeksi mainittua ovat esimerkkejä tipauttajista.
 
Kaikista vaarallisin metapuheen laji on vihjailu, sillä sen taustalla on yleensä kateus tai halveksunta. Suomalainen antaa positiivisen palautteen suoraan, jos sitä yleensä antaakaan (huom. vihjaus), mutta negatiivinen on helpointa antaa vihjailemalla.
 
Kannatta siis olla tarkka puheissaan, sillä vastaanottaja saattaakin osata tulkita sanomaasi ja kääntää sen hyväkseen tai jopa sinua vastaan!
 
MARSA BÄCK

13.12.2016

Esiintymisjännityksen oireet ja syyt


Luin Ylen nettisivuilta tämän vuoden Lucia-neidon, Ingrid Holmin, haastattelun. Holm kertoi, että Lucian päivän aikataulu on niin tiukka, ettei aikaa jännittämiselle jää. Esiintymisjännitys on kuitenkin yleistä ja se koetaan usein kiusallisena eikä liian tiukan aikataulun asettaminen usein ole paras keino lievittää jännitystä.
 
Omissa esiintymistaidonkoulutuksissani kysyn aina osallistujilta, kuka jännittää esiintymistä. Monet hämmästyvät, kun itsekin nostan käden. Jännittääkö esiintymistaidon kouluttajaakin? Kyllä, myös esiintymistaidon kouluttajaa jännittää.
 
Esiintymisjännityksen oireet
 
Käytännössä jokainen kertaluontoinen puhuminen yleisön edessä saa elimistön vireytymään. Vireytyminen saa kehossa aikaan erilaisia tuntemuksia:
  • sydän lyö nopeammin
  • hikoiluttaa
  • kasvoja kuumottaa
  • kädet ja jalat vapisevat
  • vatsassa on perhosia
  • ääni värisee ja sanat menevät sekaisin
  • kurkku kuivuu
 
Nämä oireet puolestaan saavat puhujan tuntemaan olonsa epävarmaksi ja levottomaksi. Mieleen saattaa nousta, että minä olen ainoa, jota jännittää. Kaikki muut tuntuvat olevan kuin kotonaan isonkin yleisön edessä.
 
Totuus kuitenkin on, että esiintymisjännityksestä vain pieni osa näkyy ulospäin. Oireet tuntuvat omassa kehossa paljon voimakkaammilta kuin ulospäin näkyy. Yleisölle saatat hyvinkin antaa kuvan rennosta ja asiastaan innostuneesta puhujasta.
 
Mistä esiintymisjännitys johtuu?
 
Esiintymisjännityksen ilmenemismuotoja on hyvin paljon, samoin sen syitä. Yleisin syy on kokemuksen vähäisyys. Esiintymistilanteet eivät monellekaan ole jokapäiväisiä. Esiintymistilanteet tuntuvat vierailta ja niihin saatetaan suhtautua kielteisesti.
 
Epämiellyttävät kehon tuntemukset saattavat säikäyttää. On kuitenkin hyvä muistaa, että kehossa tuntuvat jännittämisen oireet eivät ole merkki siitä, että esiintyminen epäonnistuu varmasti. Oireet tulisi tulkita niin, että ne ovat merkki vireytymisestä. Vireytyminen puolestaan tarkoittaa, että esiintyjä on valmis antamaan kaikkensa.
 
Kun odotukset ovat suuret, lisääntyvät adrenaliinin eritys ja epämiellyttävät kehon tuntemukset. Esiintyjän kannattakin asettaa itselleen realistiset tavoitteet. Esiintymistaito ja taito hallita jännityksen oireita kertyy vähitellen, jokaisen esiintymisen myötä.
 
Esiintymisjännitystä voi myös lievittää ja harjoittelemalla esiintymisjännitys saattaa muuttua esiintymisvarmuudeksi. Lue täältä Pauliina Perttulin vinkit, kuinka esiintymisjännitys otetaan haltuun.
 
EMMI MÄLKIÄ

26.10.2016

Hyvä puheenjohtaja vie asioita eteenpäin


Puheenjohtaja on etenkin virallisten kokousten ja palavereiden tärkein henkilö. Hänen tehtävänsä on huolehtia päätöksenteosta, kokouksen etenemisestä aikataulussa ja, että jokainen saa puheenvuoron. Tällä viikolla muun muassa Helsingin Sanomat (25.10.2016) uutisoi Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Sanna Marinin esimerkillisestä toiminnasta pitkässä ja paikoin riitaisassakin valtuuston kokouksessa.
 
Hyvällä puheenjohtajalla on tiettyjä taitoja ja ominaisuuksia ja niitä kaikkia voi kehittää ja oppia. Hyvä puheenjohtaja innostaa kannustaa ja motivoi. Tähän olen kerännyt viisi hyvän puheenjohtajan ominaisuutta.


1.     Kokoustekniikan tunteminen. Hyvä puheenjohtaja tietää ja tuntee kokoustekniikan eli miten virallinen kokous etenee, äänestysmenettelyn sekä muut kokoukseen kuuluvat toimintatavat.

2.     Valmistautuminen. Puheenjohtaja usein laatii kokouksen esityslistan, joten hänen tulee valmistella tai ainakin oltava perillä käsiteltävistä asioista. Valmistautumiseen kuuluu myös kokouksen aikataulun suunnitteleminen. Jokaiselle asialle suunnitellaan käsittelyaika, jottei kokous veny.

3.     Kokonaisuuden tarkastelu. Hyvä puheenjohtaja pystyy tarkastelemaan kokoustilannetta kokonaisuudessaan. Hän pitää kiinni aikataulusta, jakaa puheenvuoroja ja kysyy mielipiteitä ei vain esitä niitä. Hyvä puheenjohtaja ohjaa keskustelua niin, että jokainen, myös se hiljainen osallistuja, saa sanoa mielipiteensä.

4.     Jämäkkyys. Etenkin tärkeitä ja mielipiteitä herättäviä asioita käsiteltäessä keskustelu saattaa olla kiivasta ja rönsyillä. Puheenjohtajan ohjaa joskus kiivaan ja rönsyilevänkin keskustelun takaisin oikeille raiteille. Erilaisia mielipiteitä saa ja pitääkin olla, mutta puheenjohtajan on huolehdittava, että ilmapiiri pysyy kaikkia arvostavana. Asiat voivat riidellä, mutta ihmiset eivät. Jämäkkyyttä on myös yhteistyön ongelmiin puuttuminen.

5.     Rohkeus tehdä päätöksiä. Asioista voisi keskustella loputtomiin. Tämä ei kuitenkaan vie asioita eteenpäin. Hyvä puheenjohtaja uskaltaakin tehdä päätöksiä. Päätöksentekoon kuuluu myös tavoitteiden asettaminen, ohjaaminen, palautteen antaminen ja avoin arvioiminen.

EMMI MÄLKIÄ

7.10.2016

Maailman hymypäivänä hymyillään tutuille ja tuntemattomille



Tänään 7.10. vietetään Maailman hymypäivää (World Smile Day). Onkin siis hyvä pohtia, miksi hymy on meille niin tärkeä viestintätaito. Hymy on oleellinen osa vuorovaikutusta. Se on sanatonta viestintää, joka ymmärretään samalla tavalla joka puolella maailmaa. Vaikka ei olisi olemassa yhteistä kieltä tai sanoja ollenkaan, hymy kertoo viestin vastaanottajalle ystävällisyydestä, hyvästä tahdosta, ilosta ja halusta olla kontaktissa toisen kanssa.

Hymy on yksi ensimmäisiä viestintätekoja, joita pieni vauva tekee. Ensimmäisen hymyn vauva antaa vanhemmilleen jo noin kuuden viikon ikäisenä. Vauva hymyilee koko kasvoillaan ja tällöin voidaankin jo puhua sosiaalisesta hymystä, vuorovaikutuksesta.

Hymyily kuuluu myös äänessä. Kun siis seuraavan kerran puhut ystävän, asiakkaan tai vaikka puhelinmyyjän kanssa puhelimessa, hymyile. Se tekee äänestäsi heleämmän ja ystävällisen. Viestisi menee paremmin perille ja olet uskottava.

Hymy on hyvin luonnollinen reaktio vuorovaikutuksessa. Se kertoo viestintäkumppanillesi, että keskityt keskusteluun ja olet aidosti läsnä. Hymy myös rentouttaa ja virkistää väsynyttä mieltä. Kun siis jännität esimerkiksi jotain esiintymistilannetta, hymyile, sillä se rentouttaa kasvosi lihakset. Hymyillessäsi olet aito oma itsesi, tai ainakin epäaidon hymyn tunnistaa helposti.

Meistä suomalaisista sanotaan, että olemme melko vakavailmeisiä. Tänään Maailman hymypäivänä voi vapaasti hymyillä tutuille ja tuntemattomille ilman, että pelkää saavansa hullun leiman otsaansa ;)

EMMI MÄLKIÄ

29.9.2016

Kamalan ihana muuttuva kieli


Puhekieli muuttuu jatkuvasti. Koko ajan tulee uusia muoti-ilmaisuja, joita kuulee hoettava joka paikassa. Osa näistä sanoista, hokemista ja ilmaisuista ihastuttaa, osa vihastuttaa. Puhekielen muuttumisesta myös puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Esimerkiksi tällä viikolla ”tyyliin” -ilmaisun käyttämistä puitiin Helsingin Sanomissa (27.9.2016).

Joskus saattaa tuntua siltä, että kielessä tapahtuvat muutokset vievät kieltämme huonompaan suuntaan. Myös erilaisilla foorumeilla käydään keskustelua ärsyttävistä uusista ilmaisuista. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että kielen kuuluukin muuttua aikakausien kuluessa. Se on merkki kehittyvästä kielestä. Maailma muuttuu, miksi ei siis kielikin. En minäkään toki kaikista uudissanoista pidä, mutta eihän minun niitä itseäni ärsyttäviä sanoja tarvitse käyttää. Pääsääntöisesti kuitenkin pidän uusista sanoista ja monet niistä kuuluvatkin omassa puheessani, myös edellä mainittu tyyliin -ilmaisu.

Puhekielen muuttuminen on myös hyvin luonnollista. Kuulemme ja luemme paljon erikielisiä tekstejä ja useinhan nämä uudet kielen ilmiöt ovat lainoja muista kielistä. Kaveriporukoissa ja sosiaalisen median välityksellä pienen piirin sanonnat saattavat levitä laajaankin käyttöön. Välillä puhekieleen ilmestyneiden sanojen merkitys kuitenkin jää epäselväksi. Tässä apuna on Kielitoimiston sanakirja. Siihen valikoidaan vakiintuneessa käytössä olevat uudissanat ja se onkin oiva paikka tarkistaa sanojen merkitykset.

P.S Helsingin sanomien gallupin mukaan 57% vastanneista piti ”Tyyliin” -ilmaisua ihastuttavana.

 
EMMI MÄLKIÄ

31.8.2016

Mitä haluaisit oppia tänä syksynä?



Kun eletään elokuun viimeistä päivää, on viimeistään myönnettävä, että syksy on tullut.
En tiedä sinusta, mutta itselleni syksy tuo myös innon oppia jotain uutta. Kesälomien jälkeen on luontevaa aloittaa uusi harrastus, ilmoittautua kurssille tai asettaa itseopiskelutavoite. Kun pienet ekaluokkalaiset aloittavat oman opintiensä, niin meille jo työelämässä oleville tulee tarve myös päästä eteenpäin omalla elinikäisen oppimisen polulla. Täytyy tunnustaa, että tässä vaiheessa minusta tulee helposti mainoksen uhri. Kirjastosta tarttuu mukaan Työväenopiston katalogi, ulkomainos houkuttelee tällä kertaa aloittamaan tanssiharrastuksen, joka on ollut monta kertaa mielessä ja sähköpostiin tipahtelevat työhön liittyvien koulutusten mainokset kiinnostavat eri tavalla kuin muina aikoina vuodesta.
 
Koulutusvaihtoehtojen laaja tarjonta on oikein hyvä asia. On kuitenkin hyvä aika ajoin pysähtyä miettimään itsensä kehittämisen lähtökohtia. Millaista osaamista tarvitsisin lisää? Mitä taitoja pitäisi vahvistaa, jotta olisin parempi työssäni? Koulutuksiin osallistuminen suoritusmerkintöjen saamiseksi tai kiintiön täyttämiseksi ei aja tätä asiaa. Vastaus edellä esitettyihin itsetutkistelukysymyksiin ei ehkä olekaan Excel-kurssi vaan esimerkiksi kuuntelutaidon kehittäminen.
 
Entäpä omat oppimistavoitteeni? Tämän syksyn osalta uuden oppiminen alkaa ensi maanantaina, kun olen osallistumassa seminaariin Intuitio, innovaatiot ja tuotteistaminen. Sen lisäksi haluan vahvistaa taitojani Facebookin, Twitterin ja LinkedInin käyttämiseen yrityselämän viestintään ja olen ilmoittautunut some-kanavien webinaarisarjaan lokakuussa. Myös odotan ja toivon oppivani monenlaisia asioita, kun syksyn aikana kehitämme verkko-oppimisympäristöämme.

Mitä sinä aiot tai haluaisit oppia tänä syksynä? Jaa ajatuksesi kommenteissa. Tai jos et vielä ole keksinyt mitä se olisi, voit hakea inspiraatiota Puheakatemiasta.

JOHANNA MARTIKAINEN