Minä kuulun diginatiivien sukupolveen. Kanadalaisen tutkijan Don Tapscottin mukaan diginatiiveja ovat kaikki vuosina 1978-1998 syntyneet - mutta myös toisenlaisia määritelmiä diginatiiveille on.
Meille diginatiiveille tietokoneet, netissä toimiminen ja vuorovaikutus erilaisissa sosiaalisissa medioissa on arkipäivää. Se on tapa olla yhteydessä ystäviin, työtovereihin, asiakkaisiin ja muihin sidosryhmiin.
Sosiaalinen media säästää aikaa
Mikä olisikaan parempi keino pysyä kärryillä ystävien ja tuttavien kuulumisista kuin lukaista aamulla läpi Facebookin uutisnauha? Aika kun ei millään riitä soittamaan kaikille 170 kaverille. Sähköpostiviestienkin rustaamiseen menisi tovi jos toinenkin.
Ja miten muuten kuin netissä tavoitat samalla kertaa yhtä suuren määrän asiakkaita? Esimerkiksi LinkedIn on oiva tapa kertoa itsestä ja omasta työkokemuksesta oikeissa yhteyksissä ja luoda oikeanlaisia verkostoja.
Erilaisilla foorumeilla tapaan samanhenkisiä ihmisiä, saan ja jaan neuvoja arkisiin ja miksei isompiinkin ongelmiin. Sosiaalisen median käyttömahdollisuudet ovat lähes rajattomat.
Uusia sosiaalisen median kanavia putkahtaa esiin jatkuvasti. Diginatiivi tai ei, minulle tulee usein epätoivoinen olo. Miten ihmeessä voin pysyä kehityksen mukana? Miten otan haltuun tämänkin verkoston? Ja tarvitseeko minun olla mukana kaikessa?
Vanhoilla vuorovaikutustaidoilla on käyttöä myös uusissa ympäristöissä
Meidän diginatiivien sanotaan kohtalaisen helposti sopeutuvan alati kehittyvään (viestintä)teknologiamaailmaan. Se kuitenkin vaatii omien vuorovaikutustaitojen jatkuvaa kehitystyötä.
Jokaisessa sosiaalisen median kanavassa on oma tapansa viestiä. Toisissa viestit ovat hyvinkin muodollisia, toisissa taas sanaillaan melko rennosti. Ei siis ole olemassa yhtä ainoaa viestinnän sääntöä, vaan meidän tulee sopeuttaa viestintämme kanavan mukaan. Tämä puolestaan vaatii sosiaalisen median kanavien ja netiketin tuntemista.
Viestintätaidot kehittyvät, mutta niin sanotut perinteiset viestintätaidot eivät kuitenkaan menetä merkitystään. Ne ovat viestintätaitojemme perustuskivi, jonka päälle rakennamme uusia taitoja.
Lisäksi on hyvä muistaa, ettei vuorovaikutus ole pelkkää netissä surffailua ja pikaviestien lähettämistä. Diginatiiveillakin on ihmiskontakteja. Netti on hyvä apuväline, mutta yksinään se ei tosiaankaan riitä.
Arvokkaimmat hetket koetaan yhä edelleen yhdessä toisten ihmisten kanssa, kasvotusten.
EMMI KIVISTÖ
Lue lisää diginatiiveista työelämässä: Kansallinen ennakointiverkosto Diginatiivit, työ, kansalaisuus.
HUOM. Vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa pohditaan 3.2.2012 Puheopiston seminaarissa Somettaa kuin ruuneperi
Olen itsekin hämmästellyt välillä netin ja erilaisten sosiaaliseen mediaan luettavien palveluiden lisääntymistä. Jaan hyvinkin pitkälle tuntemuksesi siitä hämmennyksestä, jota nykyinen kehitys aiheuttaa.
VastaaPoistaOnneksi kukaan ei sentään oleta kaikkien olevan mukana kaikessa. Luulisi joka tapauksessa tästä valikoimasta löytyvän jokaiselle sellainen kanava, joka itselle sopii. Eihän siinäkään mitään järkeä ole, että käytetään jotain palvelua vain siksi, että se on uusi?
Ilahduin Emmi myös kommentistasi, ettei ole syytä unohtaa kohtaamisia kasvokkain. Itsekin kuulun mainitsemiisi diginatiiveihin, mutta pidän "liveyhteydenpitoa" silti tärkeämpänä.
Usein yleisessä keskustelussa oletetaan, että nuorempi sukupolvi ei kommunikoi keskenään kuin vain netissä, mutta uskoisin, ettei asia ole niin. Ja toivottavasti ei tule olemaan tulevaisuudessakaan.
Totta on, ettei todellakaan kukaan edes oleta, että kaikkien pitäisi olla mukana kaikissa sosiaalisen median palveluissa. Hyvä puoli siinä runsaudessa on, että varmasti jokainen löytää hengenheimolaisiaan. Niin pientä yhteisöä/ryhmää ei olekaan, jolle ei olisi omaa sosiaalisen median kanavaa perustettu, yleensä niitä on useita. Siitä vaan valitsemaan itselle sopivin... kriittisten silmälasien läpi toki :)
VastaaPoistaTurha pelko taitaa olla, ettei "nykynuoret" osaisi olla sosiaalisia kasvokkaistilanteissa. Vuorovaikutusmahdollisuudet vain ovat laajentuneet. Uudet kanavat tulisi nähdä mahdollisuutena kasvattaa vuorovaikutusosaamista eikä suinkaan huolehtia niiden kaventumisesta.