En ole evoluutiobiologi, mutta väitän silti seuraavaa:
Meillä on yksi suu mutta kaksi korvaa siksi, että kuunteleminen on
haastavampaa kuin puhuminen.
Toisen ihmisen todellinen kuunteleminen, ei vain laiska kuuleminen, vaatii paitsi reilusti kärsivällisyyttä myös monipuolisesti taitoja.
Pidimme äskettäin Puheopiston asiakastilaisuuden, jossa tarkastelimme kuuntelemisen merkitystä työyhteisöissä. Aihe innosti ja pysäytti.
Moniin työyhteisöjen ongelmiin tuntui liittyvän huonoa kuuntelemista ja sitä toista vielä ikävämpää – täydellistä kuuntelemattomuutta. Hyviin ideoihin ei tajuta tarttua, väärinymmärryksiä syntyy ja pahimmillaan kuuntelemattomuus johtaa konflikteihin.
Taitavan kuuntelemisen edut taas ovat kiistattomia. Opimme ja innostumme toisia kuuntelemalla. Onnistunut ongelmanratkaisu vaatii, että pyrimme ymmärtämään erilaisia näkökulmia. Myös halua yhteistyöhön rakennetaan kuuntelemisen avulla. Toisen keskittynyt kuunteleminen on tehokkain tapa sanoa: ”Sinä olet tärkeä”.
Asiakastilaisuutemme jälkeen listasin itselleni muistutukseksi perusasioita kuuntelemisesta:
1. Istu alas.
2. Katso silmiin.
3. Ota kengät pois jalasta.
Jotta voisi kuunnella ja ymmärtää toista, pitää unohtaa omat asenteet ja ennakkoluulot. Täytyy hypätä hetkeksi keskustelukumppanin saappaisiin.
PAULIINA PERTTULI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti