Sano bussikuskille moro!

Näin osuvasti kehotetaan Hääppöset-yhtyeen lastenlaulussa. Tuo on ihan asiallinen muistutus niin lapsille kuin aikuisillekin. Tiesin kyllä kuuluvani vähemmistöön tässä asiassa, nimittäin bussikuskien tervehtimisessä. Mutta silti tällä viikolla silmiini osunut Helsingin Sanomien tekemä testi pääsi vähän yllättämään. Katsaus useisiin pääkaupunkiseudun bussilinjoihin tuotti karun tuloksen: vain noin 27 % bussiin tulijoista tervehti kuljettajaa joko sanallisesti tai edes nyökkäämällä.

Lukujen taustalla voi toki olla montakin syytä, miksei useampi lausu tervehdystään ääneen. Jonkun mielestä ehkä bussikuskin kuuluisi tervehtiä ensin ja jos hän ei sitä tee, ei tule itsekään otettua aloitetta. Toisen mielestä taas kuljettajan suojana nykypäivänä olevat muovilevyt eristävät hänet koppiin ja tekevät vaikeammaksi kontaktin ottamisen sanallisestikin. Saattaapa joku kokea keskittymisen kortinlukijaan vievän hänen koko huomionsa sen parin sekunnin ajan, jolloin tervehtiminen olisi mahdollista. Kaikki nämä asiat pitävät paikkansa. Silti mikään niistä ei estä kuljettajan tervehtimistä, jos päätät niin tehdä.

Sama asia, toisen huomioiminen tervehtimällä tai huomiotta jättäminen vaikenemalla, nousee esiin monessa muussakin yhteydessä. Yleensä tilanteissa, joissa kohtaamme meille tuntemattomia tai etäisesti tuttuja ihmisiä. Hissiin astuessa, kohdatessa naapureita rapussa tai pihalla, vain muutaman esimerkin ottaakseni. Entäpä huikkaatko huomenet työpaikalla jokaiselle tiimissäsi ja vielä vastaantulijoille käytävällä ohi mennessäsi? Joskus on hyvä pysähtyä miettimään omia arkisia tapojaan, koska joskus meille muodostuu myös huonoja tapoja vain siksi, että kaikki muutkin tekevät niin. Tervehtimisessä on kyse viestinnän perusasiasta. Tätä peruskysymystä on ennenkin blogissamme pohtinut Heli Perttula.

Asia itsessään on yksinkertainen ja pienellä ponnistelulla, voisimme kaikki varmasti ottaa askeleen kohti vuorovaikutteisempaa ja yhteisöllisempää ilmapiiriä. Hs.fi-sivuilla haastateltu kulttuurihistorian tutkija Annakaisa Suominen Turun yliopistosta totesi kiinnostavasti tervehtimisen olevan ”näkymätöntä liimaa, joka yhdistää ihmisiä hyvällä tavalla”.

Otetaan kaikki ”liimapurkit käteen” ja sanotaan bussikuskille moro!

Kuva: hs.fi 7.3.2016

JOHANNA MARTIKAINEN

Karkauspäivän kosintavinkit

Helmikuun 29. vietetään karkauspäivää, joka kosintapäivänäkin tunnetaan. Kosintapäivänä sen historia ulottuu aikoihin, jolloin naisten ei ollut tapana kosia. Karkausvuonna maailmankirjat olivat sen verran sekaisin, että tuona päivänä kosinta sallittiin myös naiselle.

Kosinta on mitä suurimmassa määrin yksi tärkeimmistä vuorovaikutustilanteista ihmisen elämässä. Erilaiset keskustelupalstat ovatkin pullollaan kosintaohjeita naisille. Olen tähän kerännyt yleisimmät ohjeet, joita naisille on annettu. Ohjeet ovat viitteellisiä eivätkä takaa myöntävää vastausta.

1. Hyvä ruoka: Tie miehen sydämeen kulkee vatsan kautta sanotaan jo sananlaskussa. Täydellä vatsalla mies on niin tyytyväinen, ettei edes tajua myöntyvänsä kosintaasi.
2. Luontoretki: Vie mies pitkälle patikointiretkelle talviseen metsään. Kun levähdyspaikalla viimein paistatte makkaraa nuotiolla, mies on liian uupunut kieltäytyäkseen.
3. Suoraan asiaan: Miehet eivät ole ajatustenlukijoita eivätkä ymmärrä vihjailua tai kiertoilmaisuja. Parasta onkin mennä suoraan asiaan. Näin mies ymmärtää heti, mistä on kyse.
4. Käytä tekniikkaa: Miehet ovat tunnetusti erilaisten teknisten laitteiden perään. Hyödynnä siis sitä. Lähetä kosintasi vaikkapa Whatsapp -viestillä tai jos julkinen kosinta kiehtoo, niin Periscope sopii tähän myös.
5. Ei kun kosimaan: Tämä neuvo on kaikille kosintaa miettiville, miehille ja naisille. Älä turhaan odota mitään tiettyä päivää, vaan kosi juuri silloin kun siltä tuntuu.

Hyviä kosintoja tänään ja kaikkina muinakin vuoden päivinä!

EMMI MÄLKIÄ

Puhu kuin ruuneperi ja vaikuta minuutissa

Perjantaina 5.2. vietettiin Runebergin päivää. Suomen Puheopistossa kutsumme sitä myös nimellä Puhuvan suomalaisen päivä. Viime aikoina on puhuttu paljon hissipuheista ja pitchauksesta. ja tänä vuonna vietimmekin Runebergin päivää teemalla Vaikuta minuutissa.

Runebergin puheet olivat yleensä sen ajan tyylin mukaisia - retorisesti voimakkaita ja jopa koukeroisen kaunopuheisia. Nykypuheiden rakenteet ovat huomattavasti suoraviivaisempia. Nopean retoriikan aikakaudella ei sanoilla voi paljoakaan maalailla, mutta rakenteilla voi kikkailla. Tässä viisi vinkkiä, kuinka rakentaa vaikuttava puheenvuoro, vaikka aikaa olisi vain minuutti.

Muista motivoiva aloitus ja dynaaminen lopetus: Puheenvuoron alulla herätät kuulijoiden mielenkiinnon. Jos aloitus on ponneton, ei kuulija jaksa kiinnostua ensinkään. Toisaalta taas hyvänkin puheenvuoron voi pilata lässähtävällä lopulla.

Kerro tarina: Tee asiastasi tarina. Tarinat jäävät paremmin mieleen kuin pikkutarkat yksityiskohdat.

Kysy: Kysymykset herättävät oivalluksia ja panevat ajattelemaan. Parhaimmillaan kysymys sitouttaa kuulijan ajatukseen ja aiheuttaa toimintaa.

Vuorovaikuta: Runebergin puheet olivat usein monologeja, yksin puhelua. Nykyisin toivotaan dialogia eli yhdessä puhumista, keskustelemista. Kun aktivoit kuulijasi mukaan keskusteluun, teet vaikutuksen.

Huomioi kuulijat: Ota etukäteen selvää kuulijoistasi ja kohdenna puheesi heille. Kuulijat arvostavat, että puhut heidän kielellään juuri heille.

MARSA BÄCK

Työelämän tärkeät vuorovaikutustaidot

YLEn Akuutti -ohjelmassa käsiteltiin 11.1.2016 varusmiesten vuorovaikutustaitoja. Jutussa todettiin, että nuorten vuorovaikutustaidot ovat heikentyneet. Osasyy tähän saattaa olla sosiaalisen kanssakäymisen siirtyminen digitaaliseen maailmaan ja sosiaaliseen mediaan. Aidolle kasvokkain tapahtuvalle vuorovaikutukselle ei jää niin paljon aikaa.

Vuorovaikutustaidot ovat kuitenkin työelämässä itsestään selvä osaamisvaatimus ja myös yksi tärkeimmistä kehittämiskohteista. Yksilön vuorovaikutustaidot vaikuttavat siihen, miten hän toimii työyhteisössä ja sitä kautta koko työyhteisön tekemiseen. Olen tähän poiminut mielestäni neljä tärkeintä työelämän taitoa, joihin toimiva ja avoin viestintäkulttuuri pohjautuu.

Taito kuunnella ja havainnoida

Kuuntelutaito tarkoittaa kuullun asian aktiivista tulkintaa, ei vain toisen puheen kuulemista. Havainnointi tarkoittaa samaa asiaa hieman laajemmin. Havainnointi pitää sisällään myös sanattomien viestien tulkintaa. Kuuntelu- ja havainnointitaitojen avulla viedään keskustelua sujuvasti eteenpäin.

Taito osoittaa tukea

Osoittamalla tukea toisia työyhteisön jäseniä kohtaan rakennetaan luottamusta ja yhteenkuuluvuutta. Työyhteisön toimivuuden kannalta on tärkeää, että kaikilla sen jäsenillä on tunne, että apua saa kun sitä pyytää. Tuen osoittaminen on merkki siitä, että työyhteisö ponnistelee yhteisten tavoitteiden eteen.

Taito antaa ja vastaanottaa palautetta

On tärkeää, että hyvin tehdystä työstä annetaan kiitosta. Kiitoksella osoitetaan, että toisen tekemä työ on huomioitu ja arvostettu. Kehittymisen kannalta on tärkeää, että negatiivinen palaute annetaan rakentavasti. Palaute tulisi ottaa mahdollisuutena kehittyä eikä henkilökohtaisena loukkauksena. Palautetaitojen avulla pidetään yllä motivaatiota kehittää ja kehittyä.

Taito ylläpitää keskustelua

Tämä tarkoittaa, että työntekijällä on taito ottaa ja pitää puheenvuoro esimerkiksi palaveri- ja neuvottelutilanteissa. Tähän taitoon kuuluu myös kyky jatkaa keskustelua toisen puheenvuorosta. Keskustelutaidot luovat ryhmähenkeä, vievät asioita eteenpäin ja niiden avulla luodaan uusia ideoita. 

Armeijassa vuorovaikutustaitoja kehitetään tupakeskusteluiden avulla. Sama voisi päteä myös työyhteisöissä. Yhteisesti sovitut toimintaperiaatteet ja pelisäännöt ovat tie sujuvaan vuorovaikutukseen.

EMMI MÄLKIÄ